Yksinäisyystyöhön erikoistunut kansalaisjärjestö HelsinkiMissio ry on vuodesta 2021 lähtien toteuttanut työyksinäisyyteen keskittyvää Work to Belong -ohjelmaa. Ohjelman puitteissa olemme teetättäneet kahden vuoden välein Työelämän yksinäisyysbarometrin. Uusin barometri julkaistiin elokuussa 2026.
Kyselyn toteutuksesta vastasi Verian. Väestöedustavalla internetpaneelilla tavoitettiin 1170 työelämässä olevaa vastaajaa (palkansaajat, yrittäjät, lomautetut ja työttömät). Vastaajajoukkoon sisältyi 50 nuoren (18-29-vuotiaat) lisäotos, joka mahdollisti tarkemman analyysin tästä ryhmästä. Kysely toteutettiin 13.-19.3.2026.
Kysymyksinä vuoden 2026 barometrissa käytettiin Kemppisen ja Tanskasen suosittelemaa suomenkielistä työyksinäisyysmittaria, johon sisältyy viisi väitettä, jotka mittaavat mm. vastaajan ulkopuolisuuden ja eristyneisyyden kokemusta työorganisaatiossa. Lisäksi kysymyksiin lisättiin kuudes kysymys ”Tunnen itseni yksinäiseksi organisaatiossani”.
Vaikka vuosien 2024 ja 2022 barometreissa käytettiin samankaltaisia kysymyksiä, eivät ne olleet työyksinäisyysmittarin mukaisia, eivätkä tulokset ole siten täysin vertailtavissa. Tästä huolimatta uusin barometri antaa mielenkiintoisen tilannekuvan työyksinäisyydestä 2020-luvun puolivälissä.
Kysymys ”Tunnen itseni yksinäiseksi organisaatiossani” tarjoaa yleiskuvan työyksinäisyyden esiintymisestä erilaisissa ihmisryhmissä. Koko väestön tasolla naisten (17 % yksinäisiä) ja miesten (18 %) välinen ero on hyvin pieni. Ikäryhmien välillä sen sijaan on merkittäviä eroja: 18–29-vuotiaista 28 % kokee työyksinäisyyttä, mutta yli 55-vuotiaissa luku on vain 11 %. Palkansaajat (16 %) kokevat yksinäisyyttä hieman vähemmän kuin yrittäjät ja ammatinharjoittajat (19 %). Odotetusti työttömät ja lomautetut kokevat eniten yksinäisyyttä (26 %).
Työpaikkojen ominaisuuksia ja eri sektoreita tarkastellessa järjestömaailma (35 % yksinäisiä) ja valtio (12 %) muodostavat työyksinäisyyden ääripäät, yritysten, kuntien ja hyvinvointialueiden jäädessä näiden välimaastoon. Myös organisaation koolla on merkittävä vaikutus: pienissä alle 10 hengen organisaatioissa työyksinäisyyttä kokee 12 %, mutta keskisuurissa 50–100 hengen organisaatioissa jopa 27 %.
Tämänvuotisessa barometrissa halusimme tarkastella erityisesti nuorten, eli 18–29-vuotiaiden, työyksinäisyyttä. Yleisesti ottaen yksinäisyystutkimus on osoittanut, että kaksi ryhmää ovat erityisen alttiita yksinäisyydelle: nuoret ja vanhukset. Tätä selittää mm. ikävaiheelle tyypilliset muutokset elämäntilanteissa ja ihmissuhteissa. Nuorten kohdalla tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi irtaantuminen lapsuudenkodista sekä siirtyminen opintoihin ja työelämään.
Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että barometri kertoo nuorten kokevan usein työyksinäisyyttä. Nuorista jopa 28 % koki työyksinäisyyttä, kun kaikista vastaajista työyksinäisyyttä koki 17 %. Nuorten työelämään osallistuvien työyksinäisyys näyttäisi myös olevan hieman yleisempää kuin yksinäisyys samanikäisillä korkeakouluopiskelijoilla. THL:n Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (2024) mukaan 18–29-vuotiaista opiskelijoista 17–21 % kokee yksinäisyyttä. Samaten ulkopuolisuuden kokemus on yleisempää nuorilla työntekijöillä (29 %) kuin kaikilla vastaajilla (16 %).
Erityisen kiinnostavan, tai huolestuttavan, alaryhmän muodostavat 18–24-vuotiaat miehet, joista työyksinäisyyttä kokee 37 %. Samanikäisistä naisista työyksinäisyyttä kokee 24 %, joka on itsessään korkeahko luku, mutta silti selvästi alhaisempi kuin nuorilla miehillä. Sukupuolten välistä eroa selittävät osaltaan nuorten miesten työskentely yksityisellä sektorilla, keskisuurissa työpaikoissa ja etätöissä, siinä missä naiset työskentelevät useammin pienissä työpaikoissa, julkisella sektorilla ja töissä, joissa on enemmän asiakaskohtaamisia. Lohdullista on kuitenkin, että nuorten miesten työyksinäisyys alkaa laskemaan iän myötä; kyseessä lieneekin uravaiheeseen ja elämäntilanteeseen liittyvä riski, pikemminkin kuin pysyvä tila.
Työelämän yksinäisyysbarometri tarjoaa uutta tietoa sosiaalisesta ja henkisestä hyvinvoinnista suomalaisessa työelämässä. Yllä esiteltyjen tulosten valossa lieneekin perusteltua keskustella siitä, miten erityisesti nuorten ja uransa alkutaipaleella olevien työelämässä jaksamista voisi kehittää työyksinäisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi kunnollinen perehdyttäminen, työtovereiden tuki ja erilaiset mentorointijärjestelyt ovat hyviä työelämän käytäntöjä, joilla voidaan ehkäistä nuorten työyksinäisyyteen liittyviä haittavaikutuksia.
Mikko Lievonen, DPhil
yksinäisyystyön asiantuntija, HelsinkiMissio
