Vuoden ja samalla myös Yhdessä etä- ja hybridityössä! -tutkimushankkeemme loppu on käsillä. Hankkeessamme onkin ollut viime kuukaudet paljon meneillään, kun olemme keskittyneet keräämistämme aineistoista saatujen työyksinäisyyttä koskevien tulosten analysoimiseen ja tutkimusartikkelien työstämiseen, organisaatioyhteistyöhön liittyvän työpajasarjan loppusuoraan sekä työyksinäisyyden vähentämisen ja ehkäisemisen kehittämismallin rakentamiseen. Maantieteellisesti hajallaan olevan ja pääasiassa etänä työskentelevä tutkimusryhmämme otti myös omista neuvoistaan vaarin ja toteutti oman kaksipäiväisen työpajan, jossa osa ryhmää kokoontui työstämään yhdessä meneillään olevia projekteja. Samalla osa tutkimusryhmäläisistäkin pääsi ensimmäistä kertaa tapaamaan kasvotusten. Fyysisesti yhdessä oleminen, ideointi ja työskentely oli oikein mukavaa vaihtelua normaaliin ja osoittautui oikein antoisaksi ja tuotteliaaksi.
Työn laadukkaita sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä edistäviä sekä työyksinäisyyttä ehkäiseviä kehittämistoimia koskeva organisaatioyhteistyö oli antoisaa ja hyödyllistä niin tutkimushankkeen kuin osallistujien näkökulmasta. Työpajatyöskentelyn kautta hankeyhteistyössä olleet orgnanisaatiot ovat pilotoineet kehittämistoimia syksyn aikana käytännössä. Osallistujien visioimien kehittämistoimien pohja-ajatukset perustuivat selvästi sekä kasvokkaisten kohtaamisten että epävirallisenkin virtuaalisen kanssakäymisen tukemiseen ja edistämiseen, jotta organisaatioissa voidaan huomioida niin etätyöskentelyn tuomat muutokset sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuin mahdollistaa työntekijöiden merkitykselliset kohtaamiset ja yhteenkuuluvuuden tunne hybridimuotoisessa työskentelyssä. Yhteistyö tuki hankettamme erityisesti kehittämismallin muotoilussa ja rakentamisessa. Eräs hankkeen tavoite oli saattaa työyksinäisyyden ilmiötä tutummaksi sekä laajentaa ilmiötä koskevaa ymmärrystä työelämässä. Työpajalaisten ja heidän taustayksiköidensä ymmärrys ja pohdinta kehittämistoimien viitekehyksestä sekä potentiaalisesta vaikuttavuudesta yleiseen työhyvinvointiin vaikutti syventyneen hankkeen aikana, mikä tuli esiin sekä työpajatyöskentelyssä että työpajakyselyiden vastauksissa.
Kehittämistoimia ja hankeyhteistyötä koskeneen loppupalautekyselyn vastausten perusteella työpajalaiset olivat kokeneet organisaationsa hyötyneen tutkimushankkeeseen osallistumisesta (vastausten keskiarvo 4 asteikolla 0-5), ja antoivat työpajasarjalle kouluarvosanan 8,5. Lisäksi osallistujat kokivat saaneensa hyödyllistä tietoa työyksinäisyyden ilmiöistä (vastausten keskiarvo 3,7 asteikolla 0-5) sekä hyviä ideoita työyksinäisyyden ehkäisemiseen työpaikallaan (keskiarvo 3,8 asteikolla 0-5). Loppupalautteen vastaukset antavat osviittaa ensinnäkin työyksinäisyyttä etätyössä koskeneen tutkimushankkeen tarpeellisuudesta sekä etapista hankkeen tavoitteessa työn sosiaalisten suhteiden merkitystä ja työyksinäisyyden ilmiötä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi työelämässä. Kuten hankeyhteistyö osoitti, työn organisointi ja työyhteisön käytänteet ovat avainasemassa työyksinäisyydessä torjunnassa niin lähi- kuin etätyössäkin ja työpaikoilla on valtavasti mahdollisuuksia tukea ja edistää laadukkaita sosiaalisia suhteita ja läsnäoloa sekä ehkäistä työyksinäisyyttä sekä pienemmillä että isommilla keinoilla.
Työyksinäisyyden tutkimus ei kuitenkaan jää meiltä tähän vaan haemme jatkohankkeille rahoitusta. Jatkossa tutkimme muun muassa tarkemmin luomamme kehittämismallin vaikuttavuutta työyksinäisyyden vähentämisessä ja ehkäisyssä.
