Etä- ja lähityön vuorottelu on toimistotyön haaste pandemian jälkeen. Heinäkuussa 2023 konsulttiyritys McKinsey arvioi, että lähivuosina toimistotilojen tarve vähenee suuresti, kun toimistoilla olisi noin kolmannes vähemmän väkeä läsnä kuin ennen pandemiaa. Ja vain reilu kolmannes työntekijöistä olisi työpaikalla jokaisena työpäivänä.
Me, joille etätyö on mahdollista, olemme jo löytäneet hybridityörutiinimme. Useimmat työantajatkin ovat määritelleet pelisäännöt lähi- ja etätyölle, mutta toteutuksen kirjo on laaja. Pelisäännöistä tai rutiineista huolimatta, jos kolmannes porukasta katoaa toimiston käytäviltä, vaikuttaa se moneen totuttuun asiaan – hyvässä ja pahassa.
Miksi pitäisi tulla toimistolle?
”Toimistolle tuloon pitää olla syy.” Napakka kiteytys löytyi Work to Belong -ohjelmamme yksinäisyyskyselyn avoimista kommenteista. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta jäinkin muistelemaan omia työpaikalle tulon syitäni kautta aikain.
Ensin, vuosikymmeniä sitten kesäapulaisena palvelin asiakkaita kenkäkaupassa aukioloaikoina. Sitten pankkiharjoittelijana piti syöttää numeroita tietojenkäsittelykoneelle. Ensimmäinen vakituinen työ asiantuntijatiimissä oli päivittäistä nokikkain kokoustamista, suunnittelua ja asiakkaiden tapaamista.
Myöhemmin esihenkilönä pysyttelin korkeintaan huutomatkan päässä tiimistä. Vain tarkkaan rajatuissa tilanteissa oli mahdollisuus työpäivään kotona, jos jaksoi kantaa modernia tietokonetta. 2000-luvun alussa toimitilojen tehokkuusvaatimus vaikutti työhön ja viimeinenkin oman huoneen haltija ajettiin avokonttoriin, ylintä johtoa myöten. Ainoa ikioma työpiste oli kotona, mutta saihan sinne etäyhteyden jo kuvankin kera.
Syitäni tulla toimistolle olivat siis aukioloaika, asiakas, laitteen käyttö, kollega, palaveri tai pomo. Mutta sitten pandemia lähetti kaikki kotiin töihin. Yhtäkkiä oli vain yksi ja ylivoimainen syy olla tulematta toimistolle. Kaikki nuo historialliset syyt pystyi korvaamaan etäyhteydellä. Uuden normaalin oppi nopeasti, koska oli pakko.
Yksinäisyys on riski
Tänä keväänä tapasin ensikertaa ”livenä” yhteistyökumppanin, jonka kanssa olimme asioineet etänä vuoden ajan. Näyttöruudusta tutun pään kohtaaminen elävänä oli hämmentävän positiivinen kokemus. Asiat kyllä hoituvat etänä, mutta sanattoman viestinnän ja sosiaalisen energian välittämisessä etäily on kovin kömpelöä.
Kun etäyhteys hoitaa asiat, mutta jättää sosiaaliset viestit ohuiksi, on vaikea saada työkavereista kokonaista kuvaa ja olo voi jäädä ulkopuoliseksi. Henkisesti tiimittömänä työskentely on yksinäistä ja helposti luulee, ettei olekaan riittävän hyvä. Työyksinäisyyden ja ulkopuolisuuden haitat työyhteisön ja yksilön hyvinvoinnille voivat olla vakavia. Ihan samassa mittakaavassa kuin loppuun palaminenkin.
Hybridityö on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on opittava olemaan. Työyhteisön pitää pelisäännöillään ja meidän omilla rutiineillamme varmistaa, että kohtaamme riittävästi heitä, jotka liimaavat meidät työn iloon ja tuloksiin. Työelämän yksinäisyys 2022 -barometrimme mukaan kahdella kolmesta on vähintään melko usein riittävästi sosiaalista kanssakäymistä työyhteisössään, mutta lopuilla vain silloin tällöin tai ei ollenkaan.
Ei ole hyvä jäädä kokonaan kotiin, vaan kannattaa käydä säännöllisesti hakemassa ja antamassa positiivista elävää työenergiaa. Lisään nyt tämän listaani syistä tulla toimistolle.
Kirjoittaja: Aku-Pekka Laakso
Kirjoittaja toimii HelsinkiMission työelämän erityisasiantuntijana, vastuualueina yksinäisyystyö ja Work to Belong -ohjelma. Teksti julkaistu myös HelsinkiMission blogissa 10.8.2023.
