Kollektiivinen mindfulness – Yhteisöllinen näkökulma yksilöharjoitteeseen

Mitä jos tietäisit, että työkaverisi pyrkii olemaan aidosti läsnä sosiaalisissa tilanteissa, kuuntelemaan toisia avoimin mielin, kunnioittamaan toisten näkökulmia ja toimimaan tietoisesti yhteisen hyvän eteen? Olisit ehkä iloinen ja haluaisit itsekin pyrkiä samaan. Tiedämme intuitiivisesti, että kyky olla läsnä ja tietoinen kuuluvat hyvään elämään ja laadukkaisiin ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Ne niin ikään tunnistetaan olennaisena osana psykologista hyvinvointia, käsi kädessä tunnetaitojen ja resilienssin kanssa. Myös Vaasan yliopiston tutkimukseen osallistuneiden johtajien ja esihenkilöiden kertomana kyky olla läsnä ja elää tietoisesti ovat, tai ainakin pitäisi olla, hyvän (itsensä ja muiden) johtajuuden peruskauraa. Siksipä mindfulnessia, eli kykyä olla läsnä, tietoinen ja hyväksyvä tässä hetkessä, harjoitellaan ahkerasti päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla.

 

Koska mindfulness on yksilöharjoite, sen mielletään ensisijaisesti hyödyttävän yksilöä. Eniten ja pisimpään tutkitut myönteiset vaikutukset liittyvätkin yksilön kokemiin hyötyihin, kuten stressin lievenemiseen. Sanotaan, että mindfulnessin perimmäinen tarkoitus on parantaa sen harjoittajan elämää, mutta nykytutkimuksen valossa voidaan tähän hyvillä mielin lisätä, että mindfulnessin harjoittaminen todennäköisesti parantaa myös harjoittajan läheisten elämää. Tutkimuksen painopiste on siirtymässä siihen, kuinka yksilön mindfulness voi vaikuttaa toisiin yksilöihin esimerkiksi työyhteisössä, ja siihen, kuinka koko tiimin mindfulness voi vaikuttaa työyhteisöön. Käsite ’kollektiivinen mindfulness’ tarjoaa yhteisöllisen näkökulman mindfulnessiin, ja sillä on arvokas viesti sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiselle työyhteisöissä.

 

Yksilöllisestä näkökulmasta katsottuna mindfulness on joko muodollinen (sille on varattu tietty aika) tai epämuodollinen (se kietoutuu osaksi arkielämän tapahtumia asenteina ja käyttäytymisenä) harjoite, jossa tarkoituksena on herätellä tietoisen läsnäolon tila ja hyväksyvä tietoisuus nykyhetkestä käsin. Tämän voi tehdä joko yksin ollessaan tai muiden seurassa. Vaikka mindfulness-harjoitteessa ei pyritä saavuttamaan mitään tiettyä lopputulemaa, on tavallista asettaa harjoitteelle jokin aikomus (intentio) eli hienovarainen fokusoiminen johonkin juuri sillä hetkellä tärkeäksi koettuun teemaan, kuten rauhallisuus tai hyväksyntä. Mindfulness-harjoite voi olla yksilön itsensä kannalta hedelmällinen ja johtaa moniinkin yksilön kannalta tärkeinä pidettyihin hyötyihin, kuten rauhallisempaan ja stressittömämpään oloon, parempaan keskittymiskykyyn tai valaistumisen kokemukseen.

 

Kollektivisesta näkökulmasta tarkasteltuna mindfulness on niin ikään joko muodollinen tai epämuodollinen harjoite. Siinä harjoitteen aikomus ulotetaan yksilön itsensä ulkopuolelle, ja siinä tarkoituksella herätellään hyväksyvää tietoisuutta toisesta ihmisestä tai ryhmästä ja yhteyttä toiseen ihmiseen tai ryhmään. Tämänkin harjoitteen voi tehdä joko yksin tai toisten seurassa. Kollektiivinen mindfulness voi johtaa moniin hyötyihin ryhmän ja yhteisön kannalta. Usein koettu erillisyys ja erilaisuus aiheuttavat ristiriitoja ja väärinkäsityksiä ihmisten ja ryhmien välillä, ja mindfulness-harjoite voi toimia ikään kuin vasta-aineena negatiivisuudelle, vahvistaen positiivisia sosiaalisia tunteita ja asenteita. Ystävällisyys, myötätunto, arvostus, ilo ja tyyneys herättelevät ykseyden kokemusta. Saatamme ymmärtää, ettemme elä erillisinä toisista emmekä lopulta edes ole kovinkaan erilaisia kuin toiset, vaan kaikilla ihmisillä on samankaltaisia ajatuksia, tunteita, ja kokemuksia.

 

’Kollektiivista mindfulnessia’ eli ystävällisyyttä, myötätuntoa ja muita prososiaalisia tunteita voi harjoittaa joko yksin tai koko tiimin voimin. Vietäessä mindfulnessia työpaikoille ja työyhteisöihin kannattaa varmistaa, että valittu koulutus sisältää yksilökeskeisten harjoitusten lisäksi myös harjoitteita, sisältöjä ja keskusteluaihioita, joilla on yhteisöllinen fokus. Esimerkiksi tässä harjoitteessa herätellään ystävällisyyttä ja myötätuntoisuutta:

 

Varaa viidestä viiteentoista minuuttia aikaa, jolloin voit vain istua aloillasi.

Ota mukava asento, sulje silmät kevyesti ja tule tietoiseksi tämänhetkisestä tilastasi. Olkoon kehosi ja mielesi samalla rento ja valpas.

Aseta jokin juuri nyt hyvältä tuntuva aikomus tälle harjoitteelle; se voi olla vaikkapa tietoisuus, hyväksyntä, tai yhteys.

Tule tietoiseksi hengityksestä; Anna hengityksen virrata luonnollista rytmiään, tunnustele missä kohtaa kehoa hengitys tuntuu. Ehkä vatsassa tai palleassa, ehkä rinnassa tai yläselässä, ehkä sieraimissa.

Jos huomaat mielen kuljeskelevan, palaa vain takaisin hengityksen äärelle.

Tule tietoiseksi toiveestasi olla onnellinen, terve, turvassa ja tyyni. Kerro itsellesi:

Toivon olevani onnellinen.

Toivon olevani terve.

Toivon olevani turvassa.

Toivon olevani tyyni.

 

Voit toistaa lauseet hitaasti uudelleen, vaikka useamman kerran.

Tuo nyt mieleesi toinen ihminen, josta pidät. Hän voi olla vaikkapa työkaverisi tai mentorisi. Tule tietoiseksi toiveestasi nähdä tämä henkilö onnellisena, terveenä, turvassa ja tyynenä. Aivan kuten sinäkin. Toista mielessäsi:

Toivon että olet onnellinen.

Toivon että olet terve.

Toivon että olet turvassa.

Toivon että olet tyyni.

 

Voit viedä harjoituksen pidemmälle ja toistaa samat lauseet hakien mieleesi neutraalin ihmisen sekä ihmisen, jota pidät jollain tavalla hankalana. Sitten voit myös valita ystävällisyytesi ja myötätuntosi kohteeksi elämäsi vaikeimman tai ärsyttävimmän ihmisen. Myös hänellä on tarve ja toive olla onnellinen, terve turvassa ja tyyni. Aivan kuten sinulla. Ajattele häntä ja toivo mielessäsi:

Toivon että olet onnellinen.

Toivon että olet terve.

Toivon että olet turvassa.

Toivon että olet tyyni.