Keskikesän korvalla hankkeemme hiljenee siirtyäkseen kesälaitumia kohti, minkä vuoksi kuvaamme ennen lomakautta tarkemmin hankkeemme laadullisen aineiston antia. Eräs kevään ja alkukesän keskeinen osa tutkimushanketta on ollut laadullisen haastatteluaineiston keruu ja analyysi, joista jälkimmäinen jatkuu vielä syksyllä. Aineiston kautta pyrimme muun muassa hahmottamaan miten etä- ja hybridityöhön suhtaudutaan ja miksi, millaisia muutoksia etä- ja hybridityöhön suhtautumisessa on ollut pandemian aikana, millaisia kokemuksia omasta osaamisesta ja työn autonomiasta on pandemian aikana muodostunut, sekä kartoittamaan sosiaalisia suhteita ja sosiaalista hyvinvointia että niiden haasteita etä- ja hybridityön kontekstissa ja eri työntekijäasemista käsin. Aineiston keruu toteutettiin huhti-toukokuussa, ja analyysi on käynnissä sekä alustavia tuloksia jo löydettävissä, joista tuonnempana.
Toteutimme yhteensä 16 noin tunnin pituista jatkohaastattelua eri työntekijäasemassa, organisaatioissa ja erilaisilla taustaprofiileilla oleville henkilöille, ketkä olivat osallistuneet myös loppuvuoden 2020 haastattelukierrokselle. Jaottelimme haastattelukysymykset etukäteen esihenkilö- ja työntekijähaastatteluihin näille kahdelle eri ryhmälle tarkoitetuilla tietyillä, kohdennetuilla kysymysosioilla. Osittain käytimme kaikille vastaajille myös samoja kysymyksiä. Toteutimme haastattelut puolistrukturoituina teemahaastatteluina etäyhteydellä. Vastaajien sukupuolijakauma oli varsin tasainen ja ikäjakaumaa tasaisesti alle 30-vuotiaista eläkeikää lähestyviin. Esihenkilöitä haastateltavista oli viisi henkilöä. Haastateltavista valtaosa teki edelleen pääasiallisesti etätyötä, osa oli siirtynyt hybridimalliin, jossa toimistolla käydään joko viikoittain tai kuukausittain tiettyinä päivinä, ja jokunen työskenteli päivittäin omasta halustaan työpaikallaan.
Tavoitteemme oli haastattelurunkojen avuin pitää haastattelutilanteet temaattisina ja enemmänkin keskustelunomaisina kuin suoraan haastattelukysymyksistä riippuvaisena. Kartoitimme haastateltavien kokemuksia kolmesta pääosa-alueesta ennen kaikkea etä- ja hybridityön kontekstissa sekä muutosta suhteessa lähityöhön. Temaattiset osa-alueet olivat:
1) Koettu työn autonomia ja kompetenssi
2) Koettu esihenkilö- ja alaissuhteiden laatu
3) Sosiaalinen hyvinvointi ja yksinäisyys työssä
Valtaosa vastaajista oli kokenut etätyönteon mieluisaksi tai tavaksi työskennellä, jota oli kaivannut jo ennen pandemiaa tai johon oli sopeutunut ja tottunut hyvin. Etätyössä arvostettiin erityisesti sen tuomaa joustavuutta työpäiviin sekä työmatkoihin liittyvää ajansäästöä, jotka haastateltavien kokemusten mukaan osaltaan lisäävät erilaisia ajankäytön mahdollisuuksia, aktiivisuutta ja yleistä jaksamista vapaa-ajalla, mikä myös osaltaan myötävaikutti haluttomuuteen palata lähityöhön. Hybridimalli, jossa tehdään sekä lähi- että etätyötä, koettiin tarpeellisempana esihenkilöiden kuin työntekijöiden keskuudessa. Yhtenevää oli, että valinnanvapaus ja työntekijä- tai tiimilähtöinen päätöksenteko koettiin yleisesti ottaen tärkeäksi siinä, miten usein ja milloin toimistolle tullaan. Samassa yhteydessä nousi esiin tyytyväisyyttä tai toivetta siitä, että lähipäivinä nimenomaan kasvokkaiset kohtaamiset ja muun tiimin kohtaaminen olisivat eri tavoin keskeisenä osana työpäivän sisältöä esimerkiksi yhteisen lounaan muodossa, esihenkilön ja tiimin tapaamisina tai muuna mahdollisuutena kasvokkaiseen kanssakäymiseen työkavereiden kanssa.
Ajatukseen lähityöstä vaikuttikin selvästi motivoivan mahdollisuus kanssakäymiseen ja sosiaalisiin kohtaamisiin työyhteisössä myös niiden haastateltavien keskuudessa, jotka kuitenkin halusivat jatkaa etätyötä, että erityisesti lähityöhön palanneiden joukossa. Tarvetta kasvokkaisiin kohtaamisiin koettiin sen sijaan vaihtelevasti, osa enemmän ja osa vähemmän. Samalla suhtautuminen avokonttorityöskentelyyn palaamiseen vaikutti olevan yleisesti varsin kielteistä ympäristön jatkuvien keskeytyksien ja hälinän vuoksi, vaikka osa kokikin mukavaksi mahdollisuuden jutustella työtoverille sermin takaa työpäivän aikana tai lähteä työporukalla lounastauoille. Moni koki voivansa keskittyä työhönsä kotoa käsin paremmin ja suoriutuvansa erityisesti itsenäistä työskentelyä vaativista tehtävistä tuolloin sujuvammin.
Sosiaalisten suhteiden merkitystä ja laatua sekä yhteisöllisyyden ja hyvän ilmapiirin kokemusta vaikutti korostavan työsuhteen pituus sekä tiimin ikä, olivatko tiimin jäsenet toisilleen jo entuudestaan tuttuja ja oliko tiimin sisällä ehtinyt muodostua kaverisuhteita. Osa haastatelluista oli kokenut erityisesti pandemian aikana kaipuuta takaisin toimistolle, suurimpana perustelunaan ikävä työkavereita, mutta tällöin oltiin laajalti kuitenkin tyytyväisiä etätyökäytäntöön ja erilaisiin virtuaalisiin kanssakäymisen tapoihin työkavereiden kanssa. Erityisesti moni työtekijäasemassa oleva oli kokenut voivansa ylläpitää sosiaalisia suhteita työtovereihinsa hyvin myös virtuaalisesti tai puhelimitse ennen kaikkea, mikäli tiimi oli ennestään tuttu, sekä olevansa etätyön myötä tiiviimmin ja matalammalla kynnyksellä tekemisissä myös esihenkilönsä kanssa. Muutama haastateltava oli kuitenkin palannut tai pysynyt lähityössä juuri sosiaalisista syistä.
Esihenkilöiden keskuudessa oli etätyön myötä koettu oma työ kuormittavammaksi erityisesti esihenkilön roolin myötä. Kuormitusta oli aiheuttanut koettu tarve tai velvollisuudentunto kohdentaa paljon aiempaa enemmän resurssejaan uusiin työntekijöihin, yksilökeskusteluihin sekä alaisista huolehtimiseen ja pitämiseen ajan tasalla työhön liittyvissä asioissa sekä eri yksiköiden väliseen viestintään. Mahdollisesti juurikin kasvaneesta kuormituksesta johtuen nimenomaan esihenkilöt olivat kokeneet myös asemastaan kumpuavaa yksinäisyyttä, kun vertaistukea ja mahdollisuutta jakaa kokemuksia ja taakkaa ei esihenkilön roolissa ole välttämättä koettu olevan. Työntekijöiden keskuudessa yksinäisyyttä tai tyytymättömyyttä sosiaalisissa suhteissa ei oltu työssä niinkään koettu. Yksinäisyydeltä suojaaviksi tekijöinä erottuivat luottamukselliset ja hyvät suhteet niin työtovereihin kuin esihenkilöön ja niiden jatkuvuus myös etätyöaikana, sekä työn ulkopuoliset hyvät sosiaaliset suhteet kuten perhe ja ystävät. Sekä työntekijät että esihenkilöt vaikuttivat kokevan työssä jaksamisen kannalta tärkeäksi, että on olemassa joku saman tason kollega joko omassa työyhteisössä tai muualla, jolle voi epävirallisemminkin purkaa tuntojaan sekä tarvittaessa ”räntätä” luottamuksellisesti. Haastatteluaineisto toikin esiin huolen uusien työntekijöiden mahdollisista haasteista etätyössä kokea olevansa osa tiimiä sekä kiinnittymisessä työyhteisön jäseneksi, mikäli kasvokkaisia ja luonnollisia kohtaamisia tai edes kameroiden pitoa palavereissa päällä ei ole.
Saman tasoisuuden merkitys työn sosiaalisissa suhteissa näkyi aineistossa myös siinä, miten ja milloin läheisempiä ystävyyssuhteita oli työtovereihin muodostunut. Sekä esihenkilöt että työntekijät eivät kaivanneet ystävyyssuhteiden muodostamista toisiinsa, vaan kokivat tällaisen menevän liikaa yksityiselämiensä puolelle sekä esihenkilö-alainen -dynamiikan kannalta ongelmallisena. Sen sijaan jo aiemmin työkavereihin mahdollisesti solmitut ystävyyssuhteet olivat tapahtuneet usein työuran alkupuolella saman tasoisen kollegan kanssa, ja ystävyyden jatkuttua oli saman tasoisuuden dynamiikka kuten työpaikkakin saattanut vuosien varrella muuttua. Tuolloin ei ystävyyden jatkumiseen ei vaikuttanut se, mikäli edellinen työkaveri olisi sittemmin ollut esihenkilönä. Ystävyyssuhteiden solmimista työkavereihin oli kuitenkin tukenut usein muutkin yhteisinä jaetut asiat kuin työ, kuten mielenkiinnon kohteet, harrastukset tai yleinen elämäntilanne. Kaiken kaikkiaan työtoveruuden muodostumista ystävyyssuhteeksi näyttikin edellyttävän, että ollaan toisen henkilön kanssa työympäristön tekijöitä syvemmin samalla aaltopituudella. Osa taasen ei ollut missään kohtaa uraansa kokenut tarpeelliseksi solmia sen syvempiä ystävyyssuhteita työkavereihinsa, jolloin työn ulkopuoliset sosiaaliset suhteet koettiin tarpeeksi riittävinä, tärkeinä ja merkityksellisinä. Onkin sosiaalisen hyvinvoinnin sekä työssä jaksamisen kannalta hyvä ottaa myös huomioon se, kuinka etätyö voi vapauttaa aikaa ja kapasiteettia työn ulkopuolisten suhteiden vaalimiseen.
