Koronapandemiaan liittyvistä rajoituksia on kuluneen kevään aikana luovuttu laajalti. Yli kahden vuoden pituisen pandemian aikana iso osa palkansaajista ja erityisesti toimistotyötä tekevistä on joutunut (tai saanut) omaksua etätyön ensisijaiseksi työn tekemisen tavakseen. Pitkä etätyöaika on tuonut mukanaan monituisia oppeja, haasteita ja oivalluksia, jotka läikkyvät samanaikaisesti työn tekemiseen ja erilaisiin työnkuviin, että yksityiselämiin ja erilaisiin sosiaalisiin tarpeisiin. Monissa organisaatioissa ollaan nyt muutosvaiheen äärellä, kun toimistoille on mahdollista jälleen palata normaalisti, mutta etätyö on osoittautunut monille mieluisaksi ja toimivaksi työskentelytavaksi. Useilla työpaikoilla ratkaisu onkin ollut hybridimallin eli lähi- ja etätyötä yhdistävän työn järjestämisen soveltaminen erilaisin käytännöin. Murrostilanteessa on sekä työhyvinvoinnin että tehokkuuden kannalta tärkeää kuunnella työyhteisön jäsenten kokemuksia ja ajatuksia etätyöstä sekä hybridimalliin siirtymisestä. LEADIS-tiimissä olemme kartoittaneet työntekijöiden ja esihenkilöiden kokemuksia ja ajatuksia etä- ja hybridityöstä sekä pitkittäiskyselyillä että haastatteluilla. Tässä tekstissä läpivalaistaan kevään 2020 ja 2021 välillä tehdyn kolmen kyselyn avovastausosioita sekä keväällä 2022 tehtyjen jatkohaastattelujen satoa sosiaalisen vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin kannalta.
Tarkasteltavan laadullisen aineiston mukaan etätyö on jatkuttuaan muodostunut selkeälle enemmistölle mieluisaksi työn muodoksi, johon ollaan varsin tottuneita ja tyytyväisiä. Osalle etätyöhön siirtymisen alkuaika oli hankalaa, mihin eittämättä on vaikuttanut yhtäkkinen tarve eristyä sekä lähes kaiken kasvokkaisen kanssakäymisen yleinen väheneminen. Moni vastaaja kertoo, että on alkushokin jälkeen kokenut etätyön positiivisena ja löytynyt siihen omat tekemisen tavat ja rutiinit, joiden vuoksi paluuta toimistolle ei kaivata kuin korkeintaan sosiaalisista syistä. Useille etätyö oli ollut myös pitkään kaivattua jo ennen pandemiaa. Monet kokivat lähityössä häiritsevästi työtovereiden hälinää ja keskeyttelyä, ja siksi voivansa työskennellä keskittyneemmin ja tehokkaammin etätyössä. Iso osa vastaajista toivookin laajaa mahdollisuutta etätyöhön myös tulevaisuudessa, sekä valinnanvapautta etänä ja läsnä tapahtuvan työn rytmityksessä hybridimalliin siirryttäessä.
Etätyö on aineistojen mukaan tuonut työhön joustavuutta sekä antanut arkeen työssä jaksamista edistäviä elementtejä. Monet ovat kokeneet vapaa-ajan ja levon määrän kasvaneen muun muassa työmatkoihin käytetyn ajan säästyttyä, ja voivansa viettää yhä enemmän aikaa perheen, harrastusten ja ystävien kanssa erityisesti pandemiarajoitusten väistyttyä. Arjen kasvanut ja helpommin soviteltava vapaa-aika onkin sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta huomion arvoista. Lisäksi pandemiarajoitusten poistuminen on pitkälti palauttanut mahdollisuudet arkiselle vapaa-ajan vietolle, mikä voi osaltaan lievittää etätyön kuormitusta ja kompensoida työssä tapahtuvien kasvokkaisten kohtaamisten vähyyttä. Kevään 2022 sosiaalista hyvinvointia etä- ja hybridityössä koskevat tutkimushankeemme jatkohaastattelut antavat tähän viitteitä.
Työpäiviinsä osa vastaajista kuitenkin kaipasi yhteisiä lounas- ja kahvitaukoja työkavereiden kanssa erityisesti sosiaalisista syistä – mahdollisuutta rupatteluun työpäivän aikana. Vaikka virtuaalisina järjestetyt kahvi- ja tiimituokiot koettiin yleisesti ottaen hyvinä ja tärkeinä, eivät ne osalla vastaajia korvanneet kasvokkaista kanssakäymistä työkavereiden kanssa. Säännöllistä mahdollisuutta epävirallisillekin jutusteluille työkavereiden kanssa virtuaalisenakin kuitenkin arvostettiin.
Pitkittäiskyselyn etätyön haittapuolia koskevassa avovastausjoukossa korostui ennen kaikkea työhön liittyvän sosiaalisen vuorovaikutuksen väheneminen, kasvokkaisten kohtaamisten, hiljaisen tiedon siirtymisen ja käytäväkeskustelujen puuttuminen sekä työyhteisöllinen etääntyminen, joillain myös yksinäisyys. Lähityön kaipuu kytkeytyi vastauksissa nimenomaan sosiaalisiin kohtaamisiin ja kasvokkaiseen kanssakäymiseen työpaikalla. Taustalla vaikuttaa vastausten perusteella sekä ikävä työkavereita ja yhteisiä juttutuokioita, että kokemukset ajatuksenvaihdon ja kehittämis- ja ideointityön sujuvammasta toteutumisesta lähityössä. Hybridimallissa kasvokkaisten kohtaamisten funktio onkin hyvä ottaa huomioon suunniteltaessa eri työtehtävien jakautumista etä- ja lähityöpäiville.
Samanaikaisesti on syytä huomioida, että aineistojen perusteella yhteisöllinen ja tiivis työporukka, läheiset työkaverit, avoin kommunikointikulttuuri sekä hyvä yhteishenki vaikuttaisivat suojanneen työssä koetulta yksinäisyydeltä. Toisaalta lähityön konteksissa ulkopuolisuutta tai yksinäisyyttä työyhteisössään kokeneille henkilöille mahdollisuus etätyöskentelyyn oli ollut helpottavaa ja lievittänyt työyksinäisyyden kokemusta. Hyvät työkaverit, tunne yhteenkuuluvuudesta työyhteisöön sekä jossain määrin myös yksityiselämän sosiaaliset suhteet vaikuttaisivat suojaavan työyksinäisyydeltä sekä lähi- että etätyössä – ja suojaavien tekijöiden puuttuessa työssä koettua yksinäisyyttä koetaan sekä etä- että lähityössä. Työssä koetun yksinäisyyden taustalla piilee erilaisia mekanismeja, ja työyksinäisyyden juuret voivat myös liittyä työtehtäviin tai asemaan organisaatiossa. Erityisesti pitkäaikaisemmissa työsuhteissa ja entuudestaan hyvin hitsautuneissa tiimeissä olleilla vastaajilla oli muita useammin ikävä työkavereita, mutta heidän joukossaan toisaalta koettiin yhteydenpidon työkavereihin tapahtuvan helposti ja matalalla kynnyksellä myös etätyösovellusten avulla. Yleisesti esiin nousi huolta sosiaalisen kanssakäymisen ja kohtaamisten kaventumisesta laajemman työyhteisön kanssa, sekä säännöllisen yhteydenpidon rajoittuminen vain lähimpiin työkavereihin etätyömallissa. Huolta kannettiin erityisesti esihenkilöiden joukossa siitä, etäännyttääkö etätyö työyhteisöstä ja vaikeuttaako uusien työntekijöiden integroitumista osaksi joukkoa.
