Ihmisillä on sosiaalisia perustarpeita kuten esimerkiksi tarpeet yhteenkuuluvuudelle ja tunnustuksen saamiselle. Työskentely vie monella suuren osan ajasta ja työyhteisöön kuuluminen voi auttaa useiden sosiaalisten tarpeiden täyttymisessä, mutta valitettavasti työhön liittyvät sosiaaliset suhteet eivät ole aina tyydyttäviä. Työyksinäisyydellä tarkoitetaan työssä koettua yksinäisyyttä. Tarkemmin sanottuna työyksinäisyydellä tarkoitetaan epätyydyttäväksi koetuista työhön liittyvistä sosiaalisista suhteista kumpuavia negatiivisia tunteita1. Työyksinäisyys syntyy tilanteesta, jossa työntekijä haluaisi määrältään enemmän ja varsinkin laadukkaampia sosiaalisia suhteita työssään kuin hänellä sillä hetkellä on. Tämä epäsuhta voi aiheuttaa negatiivisen tunnereaktion, eli työyksinäisyyden kokemuksen.
On huomioitavaa, että työyksinäisyys on subjektiivinen kokemus, joka eroaa objektiivisemmin todentuvista lähikäsitteistä. Yksin oleminen on usein vain hetkittäistä ja koetaan positiiviseksi, kun taas sosiaalisen eristyksen käsitteellä viitataan ylipäätään vähäisiin sosiaalisiin suhteisiin. Sosiaalisen eristyksen on toistuvasti todettu olevan vain heikosti yhteydessä yksinäisyyden kanssa2. Eli hyvin vähäiset kontaktit eivät aina johda yksinäisyyteen ja toisaalta henkilö voi kokea yksinäisyyttä, vaikka olisikin ihmisten ympäröimä. Tästä syystä on helppoa ymmärtää, että varsinkin olemassa olevien sosiaalisten suhteiden laatu ja työntekijöiden yksilölliset tarpeet ovat avainasemassa työyksinäisyyden muodostumisessa.
Työntekijöiden yksilöllisiin sosiaalisiin tarpeisiin ja persoonaan ei voi tai pidäkään puuttua, mutta sen sijaan on tarpeellista ja kannattavaa keskittyä työn organisoinnin ja työtehtävien asettamiin mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin liittyen merkityksellisten sosiaalisten suhteiden muodostumiselle1. Esimerkiksi etä- ja hybridityö sekä hajautetut organisaatiot voivat olla suuria riskejä laadukkaiden sosiaalisten suhteiden muodostumiselle ja siten työyksinäisyydelle. Aiemmat tutkimukset etätyöstä ovat todenneet muun muassa työtovereiden satunnaisten tapaamisten vähenevän3, vuorovaikutuksen vähenevän4 ja väärinymmärrysten lisääntyvän5. Organisaatiot voivat kuitenkin hyödyntää erilaisia yksilöön tai koko yhteisöön kohdistuvilla keinoja työyksinäisyyden vähentämiseksi ja ne voivat pyrkiä edistämään yhteenkuuluvuutta ja merkityksellisten suhteiden syntyä esimerkiksi henkilökohtaisella ohjauksella, muovaamalla sosiaalisia rakenteita ja luomalla sosiaalisen käytöksen normistoa ja luottamuksen ilmapiiriä6. Pelkkien sosiaalisten tilanteiden lisääminen ei välttämättä riitä, vaan pitää käyttää strategioita, joilla sosiaalisten suhteiden laatua voi kehittää.
