Vaasan yliopiston hallintotieteen maisteriopiskelijat osallistuivat Lähiö-Inno -hankkeeseen osana maisterivaiheen opintojaan (HTM3115, Aluekehittämisen projektityö, 10 op) ja tutkivat alueen maineen muodostumista ulkoisten ja sisäsyntyisten tekijöiden perusteella. Tutkimuksen kohteena oli Vaasan Ristinummi, josta Vaasan alueen asukkailla on osittain vahvojakin mielikuvia. Tutkimusaihe valikoitui opiskelijoiden mielenkiinnon kohteiden ja erityisosaamisen, esimerkiksi kanditutkielmien aiheiden, perusteella. Tutkimusraportin nimeksi tuli ”Ristinummen maine on pelastettavissa ongelmakohtien saneerauksella”.
Opiskelijat tekivät suuren työn aineistonkeräämisessä, sitoutuen tehtävään pieteetillä. Tutkimusraportin tulokset perustuivat asukkaiden strukturoituihin haastatteluihin ja kyselytutkimukseen. Lopullinen tutkimusaineisto koostui 159 havaintoyksiköstä ja vastaajien joukosta merkittävä osa oli nuoria. Tutkimusaineistoa kerättiin jalkautumalla Ristinummen alueen kaduille, sekä kohdennetummin esimerkiksi koululle. Oman äänen sai kuuluville myös vastaamalla kyselyyn netissä.
Tutkimusraportin tuloksia: Maine ja sen linkitys segregaatioon
Ristinummi on segregoitunut, kuten Vaasan kaupungin tuottamista dokumenteista ja Lähiö-Inno-hankkeessa aiemmin tutkitusta on havaittu. Prosessin aikana tulimme huomaamaan, että myös Ristinummen sisällä tämä segregaatiokehitys kerätyn aineiston perusteella keskittynyt muutamille tietyille alueilla. Myös mainetta tutkiessa näillä muutamilla huonommilla alueilla oli vahva vaikutus ihmisten mielikuvaan Ristinummesta, ja maineen syntyyn vaikuttavat tekijät olivat samankaltaisia kuin segregaatiota luovat tekijät.
Premetier ja muut (2008, s.2) nostavat esiin sekä informaation että alueen sosiaaliset, toiminnalliset ja fyysiset tekijät alueen maineeseen vaikuttavina tekijöinä. Alueen muutamat huonomaineiset alueet leimaavat ulkopuolisten puheessa koko aluetta ja alueen huono maine muodostuukin pääasiassa ulkopuolelta. Maineen syntyyn vaikuttavia fyysiset tekijät, ovat esimerkiksi alueen rakennuskanta, ja toiminnalliset tekijät, kuten sijainti ja palvelut, mutta informaatio, jota näistä jaetaan, voi olla harhaanjohtavaa ja vääristynyttä.
Ristinummen negatiivisen maineen huomattiin tutkimuksen aikana rakentuvan kolmen tekijän varaan ja Ristinummen maine oli vahvasti riippuvainen siitä, kenen suulla puhuttiin. Alueen ulkopuolella asuvat ja erityisesti nuoret jakoivat negatiivista kuvaa Ristinummen alueesta. Tietyt kerrostaloalueet taas koettiin yhtäläisesti alueella ja alueen ulkopuolella asuvien vastauksissa tahraavan koko alueen mainetta. Alueella asuvat kokivat kuitenkin koko aluetta varjostavan huonon maineen virheelliseksi.
Käytännön kehitysehdotuksia ja oppimiskokemuksia
Tutkimuksemme lopputuloksena annoimme kolme konkreettista ehdotusta, joiden avulla Ristinummen aluetta voidaan tulevaisuudessa kehittää. Entisestään Ristinummella tulisi kehittää positiivisena koettuja luontoarvoja ja profiloitua tätä kautta erinomaisena vapaa-ajanviettoalueena. Erityisesti nuorten vapaa-ajanviettopaikkoja tulisi kehittää ja lisätä nuorten viihtymistä alueella. Palvelujen säilyvyys oli myös merkittävä tekijä alueen positiivisen kehityksen kannalta.
Opiskelijalle kurssi tarjosi uudenlaista näkökulmaa tutkimusmaailmaan, sillä monelle kurssi oli ensimmäinen suurempi tutkimustyö kandidaatin tutkielman ja pro gradu -tutkielman välissä. Toteutuksessa oli vahva käytännön ote ja tutkimuksen tekemiseen liittyvät haasteet, mutta myös onnistumisen kokemukset, realisoituivat. Projektin käytännön yhteiskunnallinen hyöty lisäsi innostusta sen tekemiseen.
Projekti opetti erityisesti opiskelijoille, kuinka erilaisten tutkimusmenetelmien käyttö vaikuttaa tutkimuksen lopputulokseen. Ympäristöön jalkautuminen avasi tutkimuskohdetta aivan eri tavoin kuin tilastotiedon tai muun kirjallisen materiaalin analyysi. Lopullinen raportti nojasi tehtyihin haastatteluihin ja kysetutkimukseen, mutta käyttämättä jäi myös paljon havainnoimalla tuotettua tietoa. Opiskelijat pääsivät alueelle jalkautuessaan havaitsemaan Ristinummen luonnonläheisyyden, josta myös haastateltavat kertoivat. Kyselyssä taas esitettiin paikallisen marketin ympäristössä esiintyvän levottomia ryhmiä, joita opiskelijat eivät tavanneet. Tämä myös heijastelee maineen tutkimisen koko ydintä siitä, kuinka alueesta annettu informaatio luo mielikuvia, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuudessa havainnoitavissa olevia asioita.
Lopuksi voidaan todeta, että raportti vahvisti tutkimushankkeessa tehtyjä havaintoja siitä, että siellä missä huono maine voi vahvistaa alueiden negatiivista kehittymistä, löytyy todennäköisesti myös paljon positiivista, jonka varaan voi rakentaa, ja jonka ympärille kehittää uutta. Näin ollen myönteinen, asuinalueen vahvuuksiin keskittyvä kehittäminen voi luoda uusia alkuja alueille. Huonon maineen narratiivi jää helposti elämään ja sen sanoma voi vahvistaa itseään, mutta se ei tarkoita sitä, että tällainen narratiivi olisi vääjäämättä todenmukainen. Onkin tärkeää, että vallitsevia huonon maineen narratiiveja uskalletaan haastaa sekä yksilöiden tasolla, että erilaisten institutionaalisten toimijoiden, kuten kunnan osalta. Huonon maineen narratiiville voi luoda vastanarratiivin, jonka sanoma keskittyy alueen vahvuuksiin, joita Ristinummella on moniakin, esimerkiksi raportissa mainittu kaunis kaupunkiluonto ja hyvät liikuntapalvelut.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että opiskelijoiden keräämän aineiston avulla tutkimushanke sai kiinnostavia näkökulmia ja vahvistusta hankkeen aikaisemmille havainnoille Ristinummen tilanteesta, erityisesti juuri mainekysymyksen osalta. Myös havainnot yhteisöllisten tilojen tarpeesta korostuivat myös muissa Lähiö-Innon tutkimusosioissa. Opiskelijoiden koostaman raportin merkitys olikin merkityksellinen – ei vain opiskelijoiden oppimisen kannalta, vaan myös Ristinummen alueen kehittämisen kannalta. Maineen merkitystä segregaatiota vahvistavana tekijänä ei pidä vähätellä.
Inka Sipura ja Sanna Tuurnas
