Lumisena talvipäivänä sen huomaa helposti: Lähiö ei ole vain ihmisten tila. Pihan poikki on kulkenut yöllä joku jättäen hangelle askeltensa helminauhan. Pensasaidan suojassa, lumeen tampatussa syvänteessä on nukkunut rusakko. Kävellessä korttelin ympäri katse kiinnittyy muuten valkeassa maisemassa selkeään huomioväriin: Tuossa ja tuossa on keltaista lunta – naapurin koirien keskinäistä kommunikaatiota. Pihapuussa, talipallon alla on lintujen lounasajan mylläkkä jättänyt hankeen kuoppia ja ruuanmurenia.
Myös keskellä rakennettua ympäristöä me elämme toisten lajien kanssa. Tilat, jotka olemme usein ajatelleet ensisijaisesti ihmisen tarpeeseen ovat kuitenkin myös muiden lajien paikkoja. Usein jo rakennusvaiheessa tuomme mukanamme istutuksia, puita ja pensaita. Istutukset puolestaan tarjoavat suojaa lukemattomille hyönteisille, linnuille ja pienille nisäkkäille.
Jotkut lajit saapuvat lähiöihin itse: Kerrostalon räystäskouruihin ja parvekkeille etsiytyy lintuja katsastamaan kodin paikkaa. Rusakko viihtyy bussipysäkin suojassa, josta se helposti näkee kaikkialle ympärilleen. Jotkut eläimet sen sijaan tuomme mukanamme: Koirat, kissat ja gerbiilit. Lemmikkieläinten asema ihmisille tarkoitetuissa rakennetuissa ympäristöissä on erityisen haastava: Ne eivät voi valita ympäristöään sitäkään vähää, mitä rusakko voi.
Kun rakennamme, rakennamme aina myös muille. Silti muiden lajien läsnäoloa otetaan harvoin huomioon suunniteltaessa rakennettuja ympäristöjä. Millainen on rusakoille miellyttävin sisäpiha? Kuinka tervapääsky saataisiin viihtymään? Entä löytyykö kerrostalosta huoneistoa perheelle, johon kuuluu kissa? Asunto, jossa kissa viihtyy, viihtyy varmasti myös kissan ihminen.
Kysymys ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta kutsuu meidät ajattelemaan myös lähiöitämme uudella tavalla: Emme saa ajatella enää pelkästään ihmisen tarpeita. Sen sijaan meidän on ajateltava ihmistä ja inhimillistä hyvinvointia laajemmin: Jos rakennamme ympäristöjä, jossa lintulauta jää tyhjäksi, orava ei näyttäydy, eikä pienten ikkunoiden valo riitä jukkapalmulle, voi hyvällä syyllä kysyä, onko ympäristö ylipäätään elämälle myönteinen tai rakennettu hyvinvointia ajatellen. Lähiöitä asuttavien kasvien ja eläinten hyvinvointi on osa koko alueen kokonaishyvinvointia.
Toiset eläimet ovat kuitenkin tässäkin asiassa tasa-arvoisempia kuin toiset: Koirille osaamme jo tarjota palveluja ja suunnitella niiden elämää helpottavia tiloja. Joulukuussa vietettiin Ristinummella koirapuiston avajaisia ja uusi puisto ilahduttaa koirien lisäksi varmasti myös niiden ihmisperheenjäseniä. Uuden koirapuiston paikka on valittu osana Ristinummen lähiöohjelmaa, jossa aluetta kehitetään tämän vuoden aikana. Koirapuistot ovatkin hyvä esimerkki siitä, että voimme suunnitella ja rakentaa myös muut kuin inhimilliset tarpeet mielessämme. Ehkä koirien ja niiden omistajien tarpeet valaisevatkin tietä myös muiden lajien tarpeiden huomioimiselle.
– Mariia Niskavaara
Kirjoittaja on projektitutkija Lähiö-Inno-tutkimushankkeessa ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa
