Asuinalueen maine syntyy psykologisen mekanismin sivutuotteena.
Naapurilähiö oli Mainos-TV:n sarjaohjelma, jota esitettiin vuosina 1969–1976. Sen keskeiset perheet, Sarpamaat ja Lieslahdet tulivat monille katsojille tutummiksi kuin omat naapurit. Muistan, että omat vanhempanikin seurasivat sarjaa mielenkiinnolla.
Naapurilähiön henkilöhahmoihin oli helppo samastua. Monet, elleivät useimmat katsojat itse asuivat lähiössä. Uusia lähiöitä rakennettiin paljon eri puolille maata Naapurilähiön aikaan. Vaasan Ristinummikin perustettiin vuonna 1974.
Samalla kun peltoja pantiin pakettiin ja työpaikat vähenivät maaseudulla, uusia teollisuuden ja palvelujen työpaikkoja syntyi kaupunkeihin. Sinne monet muuttivat työn tai opiskelun perässä. Aravajärjestelmällä tuotettiin muuttajille kohtuuhintaisia ja perusmallisia kerrostaloasuntoja. Sitä kutsuttiin sosiaaliseksi asuntotuotannoksi.
Yhteiskunnallisten muutosten rinnalla kulki psykologisia virtauksia, jotka vaikuttivat lähiöiden asukkaisiin ja maineeseen. Tämän ymmärtämiseksi on syytä luoda silmäys psykoanalyytikko Melanie Kleiniin (1882–1960).
Yksi Kleinin innovaatioista oli projektion käsite. Projektioksi kutsutaan sitä, että ihminen heijastaa toiseen jotain, mikä on itsessä tiedostamatonta, rikki ja keskeneräistä. Projisoitavat asiat koetaan usein torjuttaviksi, vaikka myös toiveita ja unelmia voi projisoida. Tällaisen psykologisen defenssi- eli puolustusmekanismin käyttö kertoo aina ihmisestä itsestään.
Ihmiset projisoivat toiveitaan ja pelkojaan myös silloin, kun he arvioivat ja leimaavat toisiaan asuinpaikan perusteella. Se perustuu usein huhuihin ja kuulopuheisiin. Niiden levittäminen voi kummuta henkilön omista tiedostamattomista ja käsittelemättömistä ongelmista. Kuulija alkaa helposti toistaa ja levittää kuulemaansa mainetarinaa, vaikka voisi myös ottaa siihen kriittistä etäisyyttä ja katkaista huhuilta siivet.
Myös Lähiö-Inno -hankkeen tutkimusalueilta, Vaasan Olympiakorttelista ja Ristinummen lähiöstä kerrotaan mainetarinoita. Tarinat on helppo tunnistaa hankkeessa kerätyistä tutkimusaineistoista, haastatteluista ja keskusteluista. Molempien alueiden mainetarinat on maalattu pikemmin tummin kuin vaalein värein.
Mainetarina voi olla kertojalleen tapa vahvistaa omaa asemaansa. Kertoja ilmaisee pitävänsä itseään onnekkaana, koska ei asu samalla alueella. Näin mainetarina viittaa myös kertojaan itseensä, vaikka tämä ei toisikaan sitä välttämättä suoraan esille. Kuulijaan taas kohdistuu tiedostamaton odotus, että hän ymmärtäisi viittauksen kertojan tarkoittamalla tavalla.
Samaa mainetarinaa voivat kertoa myös alueella asuvat. Osa heistä korostaa, että itse näkevät asuinpaikkansa kuitenkin eri valossa, myönteisemmin. Osa taas perustelee mainetarinan avulla, miksi harkitsevat muualle muuttamista.
Huhujen lisäksi alueen mainetta rakentavat tilastotiedot. Ne kertovat asukkaiden sosioekonomisesta asemasta, maahanmuuttajien määrästä, lastensuojelun tarpeesta, väkivallan ja rikollisuuden yleisyydestä sekä alkoholiin ja huumeisiin liittyvistä ongelmista.
Tilastotkin voidaan valjastaa tarinoiden käyttöön – niin hyvässä kuin pahassa. Jos taas tilastot eivät tue haluttua tarinaa, niiden välittämästä viestistä saatetaan vaieta. Poliisi kertoi haastattelussa, että tilastojen mukaan rikollisuus Vaasassa keskittyy muualla kuin Ristinummelle.
Vuosien mittaan kertyneestä maineesta lähiön tai korttelin asukkaat saavat oman osansa. Se on siirtovaikutusta jostain, mihin heillä itsellään ei välttämättä ole ollut osaa eikä arpaa.
Tällainen leimaaminen perustuu ”maagiseen” ajatteluun. Sen mukaan asuinalue ja sosiaalinen ympäristö tekevät ikään kuin välttämättömyyden pakosta ihmisestä tietynlaisen.
Maineen muutoksen tuulet voivat kuitenkin alkaa puhaltaa vaatimattomastakin alusta. Tämä koskee myös Lähiö-Inno -hankkeen tutkimusalueita. Olympiakorttelista voi syntyä minkä tahansa alan tai liikeidean todellinen edelläkävijä, ja Ristinummesta voi tulla synonyymi ympäristöä säästävälle kaupunkiasumiselle.
Olipa mainetarinan seuraava käänne mikä hyvänsä, ratkaisevaa on, että Ristinummen ja Olympiakorttelin asukkailla itsellään on asuinpaikkaansa kohtaan myönteisiä tunteita ja ajatuksia. Lähtökohdat ovat tässä suhteessa hyvät. Lähi-Inno -hankkeessa kerättyjen aineistojen valossa asukkaat näkevät lähiössään ja korttelissaan paljon myönteisiä mahdollisuuksia kuten sijainnin, ympäristön ja yhteistyön.
– Tommi Lehtonen
Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.
Avainsanat: asuinalue, maine, projektio, defenssi
Ristinummen sijainti paranee vuosi vuodelta.
Kaupallisen keskuksen (uuden Prisman ympäristö) myötä kauppapalvelut paranevat Ristinummen alueella selvästi yli keskimääräisen tason. Kauppa trjoaa myös työpaikkoja lähellä lähiötä.
Akkutehtaan laajentuessa ensin precursioiden valmistuksen ja myöhemmin mahdollisen kennotehtaan myötä alueen imago muuttuu kaukaisesta ja perifeerisestä asuinalueesta tulevaisuuden kehitystä suuntaavaksi edelläkävijäksi.
Tutkijoiden kannattaa suunnata katse riittävän kauaksi eikä jäädä lyhyen tähtäyksen rajoittavien mielikuvien vangiksi! Asukkaiden haastattelut eivät välttämättä ole paras tapa löytää tulevaisuuden heikkoja signaaleja.
Kiitos Jouni!
Vaasa ja Ristinummi ovat saaneet viime aikoina – viimeksi tänään – erittäin hyviä uutisia GigaVaasa-hankkeen ja uusien kaupallisten palvelujen myötä. Niillä on tärkeä rooli alueen elinvoiman ja vetovoiman vahvistumisessa. Näiden elinkeinoelämään liittyvien muutosten merkitys on suuri – yhtään väheksymättä alueen asukkaiden kokemuksia ja mielipiteitä, jotka heijastelevat sekä tulevaan valmistautumista että varhaisempia vaiheita.