Keskustelu taiteena vai keskustelun taito?

Blogi 2

Kirjoittaja Katey O’Sullivan

Viime viikolla minulla oli mahdollisuus viettää pitkä viikonloppu Rovaniemellä (saameksi Roavve), Lapissa (saameksi Sápmi). Nautin kaikista tyypillisistä turistikokemuksista, mukaan lukien huskyjen ja porojen tapaamisesta sekä moottorikelkkailusta. Metsän ja lumen kauneus lumosi minut nopeasti, ja kylmyydestä huolimatta lähdin mielelläni myöhäiselle kävelylle jäätyneelle joelle etsimään taivaalta kuuluisia revontulia. Tutkiessani taivasta mieheni kanssa viinilasillisen äärellä huomasin, ettemme olleet yksin, ja huikkasin ystävällisen tervehdyksen varjoisille hahmoille, jotka kantoivat kohdevaloa. Pian seuraamme liittyi kaksi muutakin revontulien metsästäjää, pari ystävää Pariisista viikonloppureissulla, joten juttelimme ja jaoimme tarinoita odottaessamme kärsivällisesti ”esitystä”. Lopulta, tutustuttuamme erilaisiin sovelluksiin ja saatuani pikaisen oppitunnin puhelimeni parhaista asetuksista, näimme vaimean vihreän ja purppuran leimahduksen.

Aluksi olin pettynyt, minulla on ylikilpailuhenkinen luonne, ja toivoin jotain räikeämpää, enemmän kuin ne kuvat, jotka olin nähnyt verkossa, suurempaa ja parempaa! Onneksi se oli ohikiitävä ajatus, jonka korvasi kiitollisuus, kun tajusin, missä olin sillä hetkellä. Oli uskomaton etuoikeus todistaa sellaista luonnonkauneutta niin koskemattomassa ympäristössä.

Vasta myöhemmin ajattelin, kuinka onnekasta oli, että ranskalaiset naiset tulivat paikalle ja että he olivat yhtä halukkaita puhumaan tuntemattomille. Olisimme varmasti luovuttaneet metsästyksen ja paenneet mökkimme lämpöön kauan ennen kuin teimme niin, elleivät he olisi tulleet paikalle ja jakaneet anteliaasti tietämystään.

Ja niin, kirjoitan tämän viikon julkaisua. Olin aikonut kirjoittaa käsitetaiteen (conceptual art) filosofiasta ja selittää käytäntöäni hieman enemmän, mutta kuten minulle usein käy, olen muuttanut fokustani. Voisin väittää, että nykyinen pohdintani kallistuu kohti tiettyä käsitettä, mutta se on vasta muotoutumassa, enkä ole vielä aivan valmis kutsumaan sitä taideteokseksi… vain ideaksi. Olen tiukasti tutkimusvaiheessa. Toistaiseksi haluaisin vain työskennellä enemmän keskustelujen ja ihmissuhteiden arvon tutkimisen parissa.

Olen takaisin Vaasan yliopiston kampuksella 1. huhtikuuta (onko aprillipäivä universaali?) ja 2. huhtikuuta, ja haluaisin todella järjestää joitain tapaamisia Café Oskarissa Ankkuri-rakennuksessa ja jatkaa keskustelua. Olisin henkilökohtaisesti kiinnostunut kuulemaan, mitä ajattelette taiteesta ja sen paikasta yliopistossa. Minkälaista luovuutta arvostatte. Miten sisällytätte taidetta elämäänne tai mitä tahansa muuta, mistä haluaisitte keskustella Vaasan, paikallisen historian ja suomalaisen kulttuurin ympärillä. Olisin myös kiinnostunut kuulemaan kysymyksiänne! Jos sallit, tekisin muistiinpanoja, ja parhaimmillaan vastauksenne ohjaavat tutkimustani ja työtä, jota teen täällä ollessani. Näen tämän todella jännittävänä mahdollisuutena kulttuurienväliseen vuoropuheluun ja mahdollisuutena minulle oppia mikä on teille tärkeää. Voitte lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen klos@deakin.edu.au sopiaksenne ajan; ja jos haluatte mieluummin kirjoittaa minulle, sekin on tervetullutta.

Lopuksi totean, että rakastan käsitetaidetta, mutta myönnän, että se voi olla hämmentävää ja mielipiteitä jakavaa. Monilla meistä on rajallinen ymmärrys kuvataiteista perinteisten maalaus-, veisto-, piirustus- ja valokuvausmuotojen ulkopuolella. Vastaus nykytaiteeseen voi saada meidät kallistamaan päätämme tai raapimaan leukojamme, kun sanomme: ”mikä on tämän tarkoitus?”, ”en vain tajua”, tai ehkä täydellinen suomalainen ilmaisu on ”no niin”?!

Eikä ihme, tässä on lyhyt selitys siitä, mitä käsitetaide on, Suomen kansallisgallerian Kiasman taidokkailta ihmisiltä:

”Käsitetaiteen teoksen fyysinen olomuoto saattaa olla lause paperilla tai kiillotettu alue lattiassa. Taide-esine puuttuu ehkä kokonaan.

Tärkeintä on ajatus, joka saa katsojan mielen askartelemaan.

Käsitetaide korostaa taiteen aktiivista vastaanottamista ja tulkitsemista. Se pyrkii haastamaan kokijansa ajattelu- ja havainnointitapoja sekä käsityksiä tiedosta ja todellisuudesta.”