Lähiöiden olemukseen kytkeytyvät perusratkaisut ovat juuri nyt ajankohtaisia
Kaupunkisuunnittelulla pyritään vastaamaan kulloisenkin aikakauden tarpeisiin. Ne vaihtelevat kaupunginosittain. Vaasan Ristinummen rakentamisesta on kulunut 40 vuotta ja Olympiakorttelikin täyttää kolmekymmentä vuotta. Tässä ajassa tarpeet ja ihanteet ovat muuttuneet useaan otteeseen.
Miksi lähiöitä ja naapurustoja ei kannata päästää rapistumaan?
Itse asiassa lähiöiden olemukseen kytkeytyvät perusratkaisut ovat juuri nyt ajankohtaisia. Lähiöt edustavat sellaista maankäyttöä, missä tiivis rakentaminen edistää energiatehokkuutta. Lähiöiden ympäristöissä on monesti erityyppisiä luontoalueita sekä ulkoilureittejä. Lähiöissä sijaitsevat liikenneväylät – usein ajan hengen mukaan vieläpä ylimitoitetut sellaiset – sekä muu infrastruktuuri ovat jo valmiina.
Takavuosikymmenien lähiörakentaminen toi kokonaisia samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia väestöryhmiä yhteen. Syntyi territoriaalista samaistumista ja paikkaan kiinnittymistä. Tuolloin luotiin perustaa sosiaalisille verkostoille, jotka ovat kantaneet vuosikymmenien taakse. Tätä valottaa mielenkiintoisella tavalla vaikkapa Jukka Ahosen (2019) Juuret Martsarissa -kirja.
Jokainen aika luo omat sosiaaliset rihmastonsa. Ikääntyvät asukkaat katselevat nyt ikkunoistaan, kuinka maahanmuuttajataustaiset nuoret perheet rakentavat omannäköistänsä pihayhteisöllisyyttä samoilla jalansijoilla kuin edeltävätkin sukupolvet.
Monet lähiöt sijaitsevat ytimellisen kaupunkirakenteen ulkopuolella. Ne ovat semiurbaaneja alueita, jolloin matka keskustaan on kohtuullinen ja maaseutukin parhaimmillaan vain kivenheiton päässä. Tilaa edellyttäville harrastuksille sekä kaupunkiviljelylle löytynee sijansa helpommin kuin keskustan tuntumassa. Digitalisaation ja etätyön kannalta lähiöt tarjoavat keskusta-aluetta edullisempaa asumista ja etätyötilaa.
Lähiöiden kehittäminen
Lähiöt alkavat olla sen ikäisiä, että voidaan hyvin jo puhua asutushistorian poikkeuksellisen omalaatuisesta kerrostumasta. Lähiöt edustavat merkittävää 1960-1970-lukujen betonielementteihin perustuvan tehokkaan aluerakentamisen aikakautta. Keskustelu lähiöiden rakennusperinnön suojelemisesta on alkamassa.
Lähiöiden mainetta on Vaasassakin kurittanut niiden samaistaminen ongelmiin. Osin perusteettomasti. Naapurustojen eriytymistä tai leimautumista huono-osaisiksi ei tule sallia ja siksi orastaviin ongelmiin kannattaisi puuttua päättäväisesti.
Seuraava siirto esimerkiksi Ristinummen kohdalla voisi olla proaktiivinen täydennys- ja uudisrakentamien, joiden kautta alueen käyttö jatkuu pitkälle tulevaisuuteen. Kannattaa myös harkita olemassa olevan rakennuskannan kunnostamista ja muokkaamista ajan tarpeisiin sopivaksi. Asukkaat ja alueen muut käyttäjät tulee tuoda hallinnan keskiöön. Heille tulee antaa tilaisuus osallistua naapurustonsa kehittämiseen.
Olympiakorttelissa on käynnistymässä korjaus- ja muutostoimenpiteitä, joiden tuloksena esimerkiksi opiskelijasoluasuntoja muunnetaan yksiöiksi. Alue sijaitsee keskellä kaupunkia ja tulevaisuudessa vieläkin keskemmällä, kun Wasa Stationin rakentaminen alkaa. Olympiakorttelilla on potentiaalia muuntua vaasalaisen kaupunkikulttuurin nuorekkaaksi näköalapaikaksi.
Kaavoittaminen ja rakentaminen edustavat monitasoista ongelmanratkaisua. Kaupunkien kehittäminen ei ole missään määrin yksiviivaista insinöörityötä. Monet julkilausumattomat ja ääneenkin lausutut arvot sekä valinnat ohjaavat kaupunkien tulevaisuutta. Kannattaa myös pitää mielessä, että kaupunkikehitystä ja ‑suunnittelua ohjataan poliittisesti.
– Ilkka Luoto
Kirjoittaja on Lähiö-Inno -tutkimushankkeen johtaja
