Millaista on yliopisto-opiskelijan arki tulevaisuudessa? Millainen olisi opiskelijoiden unelmien kampus? Opiskelijoille järjestettiin workshop-tilaisuus 8.2.2021, jossa opiskelijoiden tehtävänä oli katsoa tulevaisuuteen ja määritellä opiskeluun sekä tilaratkaisuihin liittyviä tarpeita. Koostimme workshopin keskeisiä ajatuksia tarinaksi, josta käy ilmi, millaista elämä unelmien kampuksella olisi opiskelijoiden silmissä. Kooste workshopin tuloksista löytyy täältä.
Saavun kampukselle lounasaikaan. Eilisilta meni hieman myöhäiseksi, joten päätin jättää aamun luennon välistä. Onneksi kaikki luennot tallennetaan, ja voin katsoa tallenteen myöhemmin tänään itselleni sopivaan aikaan. Lukitsen sähköpyöräni Tervahovin edessä olevaan katokseen ja vien pyöräilykypärän ja akun säilytyskaappiin. Laitan pyörän akun lataukseen kaapin sisälle ja lukitsen kaapin itse määrittämälläni PIN-koodilla.
Opiskelun aika
Lounaan jälkeen suuntaan etsimään hyvää itseopiskelutilaa. Löydän mukavan, avoimen ja valoisan tilan, josta löytyy kaikenlaisia työpisteratkaisuita nojatuoleista sermillisiin työpöytäratkaisuihin. Valitsen tällä kertaa perinteisen työpöydän ja levitän koneeni sekä gradua varten keräämäni aineiston pöydälle, johon tavarat mahtuvat mukavasti. Kytken tietokoneen ja puhelimeni lataukseen ja nostan pöydän seisoma-asentoon. Tilassa on mukavan hiljaista, juuri sopiva pieni puheensorina kuuluu etäisesti, vaikka keskustelu käydäänkin samassa tilassa. Ihailen hetken maisemaa ikkunasta ja aloitan katsomalla aamuisen luentotallenteen.
Havahdun gradun tekemisen keskeltä koputukseen olkapäällä: ystäväni oli nähnyt minut opiskelemassa ohikulkumatkalla, ja hän ehdottaa pientä virkistäytymishetkeä ennen ryhmätyötapaamistamme. Suuntaamme läheiseen kahvilaan ja otamme pientä purtavaa mukaan ulos. Päädymme kävelemään rantaan, ja istahdamme aurinkoon nautiskelemaan jo viilenevästä syysilmasta. Katselemme rannassa olevaa elämää ja takana siintävää merta, sovimme testaavamme tällä viikolla ulkokuntosalia luennon jälkeen.
Olemme varanneet ryhmätyötilan neljälle hengelle, ja suuntaamme sinne työskentelemään. Kyseessä on ryhmätyön aloituspalaveri, joten valitsimme tilaksi rennon nojatuolimaisen seurusteluhuoneen, jossa saamme kuitenkin olla rauhassa. Ryntäämme kilpaa valitsemaan löhöisimmät tuolit tilasta ja otamme etäyhteyden viidenteen ryhmäläiseen, joka jäi tänään kotiin pienen nuhaisuuden takia.
Ryhmätyötilaan ei ole varausta meidän jälkeemme, joten jään vielä sinne opiskelemaan. Kuitenkin graduun palatessani huomaan pulman, johon tarvitsisin kiireesti ohjaajani apua. Laitan hänelle viestiä ja ehdotan pikaista tapaamista. ”Ok, tule vartin päästä palvelualueelle huoneeseen 3”, tulee vastaus. Käyn palvelualueen odotustilaan odottamaan, kunnes tila vapautuu ja pääsemme ohjaajan kanssa sinne.
Joustavia opiskeluaikoja
Päästyäni ohjauksesta tunnen oloni nuutuneeksi. Kellokin alkaa lähestyä kuutta, joten päätän käydä opiskelijahintaisella päivällisellä ennen kuin päätän, mitä teen seuraavaksi. Onneksi minun ei tarvitse ruokailla yksin, sillä jo ovelta näen kavereiden viittilöivän minua samaan pöytään heidän kanssaan. Tänään en kyllä jaksa enää opiskella enää, joten päätän lähteä kotiin. Hakiessani tavaroitani säilytyslokerosta sovimme kaverin kanssa seuraavasta päivästä. Olen töissä koko päivän, mutta sovimme tapaavamme kampuksella viideltä, käyvämme syömässä ja suuntaavamme sen jälkeen 24/7 itseopiskelutiloihin illaksi. Sen jälkeen olisi ainejärjestötiloissakin jotain tohinaa, sekin täytyy käydä katsastamassa.
Kotiin pyöräillessäni hymähdän itsekseni – olipa tehokas päivä!
