Katey O’Sullivan, VME:n vieraileva taiteilija ja viestintäharjoittelija

Blogiviikko 1

Nimeni on Katey O’Sullivan. Olen kuvataiteilija, joka nauttii työskentelystä nykyaikaisella ja käsitteellisellä otteella. Pyrin olemaan kokeellinen sekä menetelmieni että valitsemanien materiaalien kanssa, ja kontekstoin työtäni tutkimuspohjaisen käytännön kautta. Rakastan luontoa ja olen siksi huolissani ympäristömme terveydentilan ongelmista. Pyrin tietoisesti sisällyttämään teoksiini kierrätettyjä, uudelleenkäytettyjä ja löydettyjä esineitä, ja haluan kiinnittää huomiota ympärillämme olevien tavallisten, arkipäiväisten ja huomiotta jääneiden elementtien kauneuteen.

Olen syntynyt Australiassa ja kasvanut Victorian maaseudulla, ja olen sydämeltäni maalainen. En ole koskaan asunut liian kaukana merestä, ja nautin pitkistä, kuumista kesistä, meressä uimisesta, hyvästä viinistä, matkustamisesta ja tietysti taiteesta. Opiskelen parhaillaan viimeisiä opintojaksojani taiteiden kandidaatin tutkintoa (Visual Arts) Deakinin yliopiston Geelong Waterfrontin kampuksella Australiassa. Asun perheeni kanssa Geelongissa, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Olen naimisissa irlantilaisen merikapteeni Patrickin kanssa, ja meillä on kaksi ihanaa poikaa, jotka ovat 19- ja 21-vuotiaat.

Saavuin Suomeen kaksi viikkoa sitten, ja seuraavat kolme kuukautta asun Raumalla Patrickin kanssa. Hän on täällä pienen australialaisen tiimin kanssa valvomassa kahden uuden laivan rakentamista, jotka tulevat toimimaan matkustaja- ja rahtilauttoina Tasmanian ja Australian mantereen välillä. Monivuotinen projekti päättyy myöhemmin tänä vuonna.

Pitääkseni itseni kiireisenä olen iloinen siitä, että minulla on mahdollisuus matkustaa Vaasaan muutaman viikon välein suorittamaan taiteilijaresidenssiä ja viestintäharjoittelua Vaasan yliopistossa. Tämä tarkoittaa, että minulla on aikaa kehittää tutkimuspohjaista taiteellista käytäntöä (mikä on minulle unelma) ja samalla kehittää digitaalisia viestintätaitojani. Toivon tutkivani useita aiheita, kuten upeaa Fabriikkia ja Vaasan teollisuushistoriaa laajemmin, yhteyksiä naisten työvoimaan sekä perinteisiä suomalaisia tekstiilejä. Olen jo havainnut joitakin synergioita Vaasan ja Geelongin kampusten välillä ja odotan innolla niiden syvempää tutkimista!

Miksi ihmeessä Vaasa?

Saatat siis ihmetellä, miten ihmeessä päädyin Vaasaan? Se on loistava kysymys, joka osoittaa suoraan inhimillisten yhteyksien voiman ja tärkeyden. Kun opit tuntemaan minut paremmin, huomaat nopeasti, että rakastan todella jutella ja olen erittäin kiinnostunut ihmisten tarinoista. Esimerkki tästä on, kun tapasin taiteilija ja kouluttaja Anne Scott-Wilsonin. Osallistuimme molemmat Deakinin vuoden 2024 menestyneimpien opiskelijoiden (honour students) valmistujaisnäyttelyyn. Huomasimme, että olimme molemmat matkustaneet Suomeen ja halusimme molemmat palata tekemään taiteilijaresidenssejä jonain päivänä. Huomasimme nopeasti yhteisen rakkautemme suomalaiseen valoon, ja sovimme tapaavamme uudelleen seuraavalla viikolla kahvin äärellä keskustellaksemme kokemuksistamme. Tämä tapaamisen aikana Anne esitteli minut ystävälleen Rebekah Rousille, ja kertoi, kuinka hän oli viettänyt aikaa Vaasan yliopistossa. Ennen kuin huomasinkaan, minulle oli annettu vihreää valoa tulla myös vierailulle. Lyhyesti sanottuna matkani on hyväksytty viimeisiä opintopisteitäni varten, ja pääsen elämään unelmaa kauniissa maailman kolkassanne seuraavat 3 kuukautta. Rehellisesti sanottuna en voi oikein uskoa, kuinka täydellisesti kaikki loksahti paikalleen.

Vietettyäni jo muutaman päivän kampuksella UWASA:ssa viime viikolla, tiedän, että saan helposti inspiraatiota täällä ollessani. Tapaamieni työntekijöiden ja opiskelijoiden vastaanotto on ollut niin lämmin – ja tämä oli juuri sitä minä sitä tarvitsinkin! En ole vielä oikein onnistunut sopeutumaan ilmastoon. Mutta vakavasti ottaen, vaikka yhteys UWASA:ssa tehtävän erittäin digitaalisen ja teknisesti edistyneen työn, ja oman taiteellisen käytäntöni välillä ei ole minulle vielä ilmeinen, olen erittäin innoissani nähdessäni, kuinka tämä oppimisympäristö vaikuttaa työhöni. Vaasassa saapumiseni jälkeen käymäni keskustelut rohkaisevat minua ajattelemaan uusia näkökulmia, mikä viime kädessä tarkoittaa henkilökohtaista ja taiteellista kasvua, josta olen uskomattoman kiitollinen.

Joten, tämä on alku. Kutsun sinut seuraamaan tarinaani täällä Suomessa ollessani, ja toivon, että voimme oppia yhdessä residenssini aikana.

Elämä taideteoksena

Vielä yksi asia ennen kuin lopetan tältä viikolta, minua pyydettiin pohtimaan seuraavaa kysymystä: ”Jos elämällesi annettaisiin taiteellinen nimi, mikä se olisi ja miksi?” Se ei ole helppo asia tehdä, joten jos sallitte, kutsun tätä työnimeksi ja pidätän oikeuden muuttaa mieltäni myöhemmin. Nimeni on:

Älä unohda tarkistaa peilejäsi

Se viittaa asiaan, jota muistutetaan, kun opitaan ajamaan autoa. Olen viettänyt paljon tunteja opettaen poikiani, joten olen sanonut sen usein tässä yhteydessä. Nyt ajattelen sitä mieluummin vertauskuvallisesti. Muistutus katsoa kaikkialle, huomata kaikki, katsoa menneisyyteen ja kuvitella tulevaisuutta. Kaikki tämä samalla kun ollaan valmiita lähestymään asioita eri näkökulmista. Näin yritän havainnoida ympäröivää maailmaa, ja siksi kävelen edelleen ympäriinsä silmät auki ja ihmetellen.

Mikä olisi sinun nimesi?

Jos olet kiinnostunut keskustelemaan kanssani tai olet vain utelias oppimaan lisää taiteestani ja tutkimuksestani, ota minuun yhteyttä:

klos[at]deakin.edu.au