Tämänkertaisessa blogikirjoituksessa pääsemme kuulemaan rikoksilla oireilevien nuorten parissa työskentelevän Pietro Saaren ajatuksia ja näkemyksiä nuorille tarjottavista palveluista. Pietro työskentelee Aseman Lapset ry:n Ripa-hankkeessa, jossa toiminnan tavoitteena on luoda uusia toimintatapoja nuorten rikos- ja päihdekäyttäytymiseen puuttumiseksi sekä tukea nuoria muutosprosessissa ja sen ylläpidossa (Aseman Lapset, 2021).
”Olen tässä nyt vuoden päivät ollut töissä Aseman Lapset ry:ssä, ja voisin vähän kirjoittaa kokemuksiani palveluista ja menetelmistä, kun nyt tässä on nuorten kanssa pyöritty erinäisissä palveluissa. Kirjotukseni ja mielipiteeni edustavat omia näkemyksiäni.
No niin, mitähän sitä sanoisi palveluista… Sinällään palvelut meidän maassamme ovat loistavia, mutta eivät täydellisiä. Kun puhutaan palveluista mun nuorille, löytyy myös paljon parannettavaa. En puhu nyt nuorista, jotka silloin tällöin juovat pari kaljaa tai näpistävät tikkarin lähimarketista. Puhun nuorista, jotka oireilevat toistuvasti käytöksellään ja rikoksilla, nuorista, joista lähes kaikilla on vakavia traumoja ja jotka ovat tippuneet peruspalvelujen ulottumattomiin.”
Rikoksilla oireilevat nuoret väliinputoajina
Havaitsemastaan kirjoittaessaan Pietro tulee nostaneeksi esiin tärkeän teeman nuorten putoamisesta palvelujen ulottumattomiin. Ilmiöstä voidaan puhua väliinputoamisen käsitteellä. Määttä (2012, s. 27) määrittelee väliinputoamisen tarkoittavan tilannetta, jossa henkilö tarvitsisi apua, mutta edellytykset avun saamisella täyttyvät vain vaillinaisesti, jolloin kyseinen henkilö jääkin ilman tarvitsemaansa tukea.
Pirunpolska-hankkeessa paneudutaan osaltaan myös nimenomaan väliinputoamisen ilmiöön, analysoimalla palvelujen välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta, jotta nuorten putoaminen hallinnonalojen väliin voitaisiin ehkäistä. Rikoksilla oireilevat nuoret ovat tyypillisesti väliinputoamisen riskissä kompleksisten haasteidensa vuoksi, sillä nuorten palvelutarpeissa esiintyy päällekkäisyyksiä. Hussey ja muut (2008)kirjoittavat, että useilla nuorilla, jotka ovat olleet kosketuksissa oikeusjärjestelmän kanssa, voidaan tunnistaa moninainen joukko riskitekijöitä. Näistä nuorista usealla on taustallaan myös esimerkiksi psykososiaalista oireilua, kuten muun muassa paljolti päihteiden käyttöä sekä mielenterveyden haasteita, perheessä esiintyvää epävakautta sekä poikkeavia vertaissuhteita. Väliinputoamisen riski onkin korostunut nimenomaan tilanteissa, joissa tarvitaan usean viranomaisen yhteistyötä avun saamiseksi. Tällöin jokaisen viranomaisen omien sääntöjen sovittaminen yhteen eri sektorien toimijoiden kanssa voi osoittautua haastavaksi. (Määttä, 2012, s. 32.)
Yhteistyötä ja luottamuksen rakentamista
Palvelujen ja nuorten tarpeiden kohtaamattomuus sekä viranomaisten työskentely omien prosessiensa mukaisesti aiheuttaa haasteita paljon palveluja tarvitseville nuorille, kuten päihteillä- ja rikoksilla oireileville. Tämän on huomannut käytännössä myös Pietro työskennellessään päihde- ja rikosoireilevien nuorten kanssa.
”Sinällään heillekin palvelut ovat ajatuksen tasolla oikein hyvät, mutta kun puhutaan nuorista, jotka eivät luota viranomaisiin tai yleensäkään yhteenkään aikuiseen, silloin palvelut eivät heitä kohtaa. Sama koskee menetelmiä, joita nuoriin käytetään; tuntuu, että joka ammattilaisella on se oma ja ainoa oikea menetelmä. Mutta kun näitä menetelmiä aletaan käyttää liian aikaisin nuoren kanssa, ne eivät toimi – tutustuminen ja luottamus on luotava ensin rauhassa. Kun luotto aikuisiin ja viranomaisiin on mennyt, se ei palaudu taikaiskusta vaan pieni pala kerrallaan, pitkäjänteisellä työskentelyllä.”
Pietro painottaakin, että rikoksilla oireilevien nuorten kanssa työskennellessä on oltava valmis ”tekemään hieman ekstraa”. Pietron sanoin rikoksilla oireilevat nuoret tarvitsevat pitkäjänteistä rinnalla kulkemista sekä esimerkin näyttämistä, jonka avulla uudelleenrakennetaan nuorten menetettyä luottamusta aikuisia kohtaan. Luottamuksen merkityksen rikoksilla oireilevien nuorten parissa työskennellessä tuo esiin myös Kinnunen (2012)artikkelissaan todeten, että toistuvasti ja vakavia rikoksia tekevien nuorten auttamisessa on erityisen tärkeää panostaa siihen, että nuoren kanssa saadaan syntymään luottamussuhde ja että nuori sitoutuu hänelle tarjottuun tukeen.
Kohti nuorten nuotteja
Niin käytännön kokemuksesta kuin teoriatiedosta esiin nousevat, edellä kuvatut palvelujärjestelmän haasteet sekä tarve yli organisaatiorajojen tapahtuvalle kehittämis- ja yhteistyölle puhuvat osaltaan Pirunpolska-hankkeen keskeisten teemojen tarkastelun merkityksestä.
Belenko ja muut (2016)kirjoittavat, että ongelmien tunnistaminen ja asiakkaan ohjaaminen tarkoituksenmukaisen palvelun pariin voi olla haastavaa etenkin laajassa systeemissä, mikä palvelee moninaisia nuorisoryhmiä ja jossa henkilökunnan on koordinoitava palveluja ristiin useiden eri toimijoiden välillä. Kirjoittajien (2016) mukaan on välttämätöntä, että nuoriso ohjataan asianmukaisiin palveluihin ja että järjestelmän eri tahot toimivat yhteistyössä sekä kehitettävät toimintojen välisiä strategioita varmistaakseen, että nuoret todella saavuttavat tarvitsemansa palvelut. Tavoitteen saavuttaminen vaatii ponnistelua, jossa ylitetään organisaatiokohtaiset rajat ja koko systeemin laajuista näkökulmaa siihen, kuinka riskiryhmän nuoret tunnistetaan ja kuinka heitä palvellaan.
Palvelujen pirunpolskasta nuorten nuotteihin -hanke on perustettu tuottamaan lisätietoa ja -ymmärrystä palvelujärjestelmäämme liittyvistä haasteista ja niihin vastaamisen keinoista. Tavoitteenamme on tutkimustietoa ja käytännön kokemusta yhdistämällä kehittää palveluja vastaamaan paremmin rikoksilla oireilevien nuorten haasteisiin sekä tuoda esiin palvelujen välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Tutkimushankkeessa nuorten äänen kuulemisen lisäksi jatkamme yhteistyökumppanien välisen vuoropuhelun rakentamista.
(Pietro Saaren alkuperäinen blogiteksti on luettavissa Aseman Lapset ry:n sivuilta.)
