Merja Porttikiven ja Maarit Laihosen tutkimuksessa metsän omistaminen näyttäytyi median metsäkeskustelujen valossa lähinnä oikeuksina ja hallintana, jossain määrin myös periytyvänä velvollisuutena. – On se nyt kumma, jos ei metsänomistaja saa vaikka hakata metsäänsä suojellakseen sitä suojelijoilta, olisi tämän näkökulman mahdollinen tiivistys. Esimerkiksi huolenpidon tai suojelun näkökulmaa ei sosiaalisen median keskusteluissa juurikaan liitetty omistamiseen. Yleisöstä huomautettiin, että näitä merkityksiä kyllä esiintyy metsänomistajien keskuudessa. Joistakin syistä, osittain luultavasti (sosiaalisen) median logiikkaan liittyvistä, ne eivät kuitenkaan nouse julkisessa keskustelussa vahvasti esille.
Monesta esitelmästä tuli jollakin tapaa esille sitoutumisen – toisaalta myös sitoutumattomuuden – ajatus. Molempiin voi liittyä myönteisiä merkityksiä. Omistaminen voi merkitä sitoutumista hyvässä mielessä, jos esimerkiksi eettiseen yritykseen sijoittaminen (omistajaksi tuleminen) nähdään vakavampana ja konkreettisempana osallistumisen muotona kuin eettinen kuluttaminen, kuten Cecilia Hjerppen, Heidi Hirston ja Ella Lillqvistin tarkastelemassa joukkorahoituksen kontekstissa tapahtuu. Myös esimerkiksi ”kotimaisesta omistajuudesta” puhuminen liittyy yhteiskunnallisessa keskustelussa tällaiseen myönteiseen sitoutumiseen, joka tuo mukanaan vastuun ja velvollisuuden merkitysulottuvuuksia.
Toisaalta omistuksenjälkeisen ajan airuet rummuttavat sitoutumattomuutta vapautumisena omistajuuden kahleista, kuten Juhana Venäläisen tutkimuksessa käy ilmi. Sitoutumattomuus tuo joustavuutta, kun esimerkiksi autoa ei tarvitse omistaa vaan sen voi lainata tai ”jakaa”. Esiin nousi kuitenkin myös kysymys siitä, väheneekö omistaminen vai onko kyse omistuksen keskittymisestä: omistaminen tuo väitetysti murhetta ja vaivaa meille tavallisille kansalaisille, mutta kansainväliset jättiyhtiöt kantavat sen murheen mielellään.
Pääoman käsite jäi produktiivisesti ilmaan. Hanna Kuusi ja Petro Leinonen tutkivat sanan esiintymistä ja merkitystä eduskuntakeskusteluissa. 1980-luvulla pääoman vastinpari oli työ: puhuttiin pääoma- ja työvaltaisista aloista. Nyt pääoma on kolonisoinut metaforisesti myös työn esimerkiksi ”osaamispääoman” muodossa. Mikä on pääoman ydinmerkitys, liittyykö siihen ajatus, että jotain sijoitetaan johonkin, jolloin se esimerkiksi kasaantuu ja/tai mahdollistaa ”arvon” tuottamista? Kiinnostavaa sijoituskulttuurin näkökulmasta on myös pääoman ja sijoittamisen suhde. Mitä onkaan ”pääomasijoittaminen” ja miten se eroaa muusta (osake)sijoittamisesta?
Kuluttamiseen ja sijoittamiseen, toisaalta omistamiseen ja omistamisesta vapautumiseen, liitettiin muutamassa esityksessä vaikuttamisen ja voimautumisen mahdollisuuksia. Myös Hirston analysoimissa pankkien lastenlehdissä tavoitetikkaita täyttävä nuori Hippo-säästäjä näyttäytyy varsin voimautuneena hahmona ja säästäminen milloin hyveellisen luonteen, milloin turvatun vanhuuden tuottamisen välineenä. Kunniallisen talouskansalaisuuden malli näyttää kuitenkin olevan varsin liikkuva ja markkinainstituutioiden mahdollisuusehdoissa muokkautuva. Lillqvistin ja Päivi Timosen pikavippeihin ja velkaantumiseen keskittyvässä tutkimuksessa kuluttajan mahdollisuudet näyttäytyvät jo sangen rajattuina. Markkinaväkivallan käsite liittyy ajatukseen siitä, että markkinoiden rakenteet ja käytännöt tuottavat ihmisille merkittävää haittaa, joka voisi olla vältettävissä. Pikavippien kuluttamisessa kulttuuriset arvot, lainsäädännön kehykset, bisneslogiikat ja markkinointikäytännöt yhdistyvät systeemiksi, joka tuottaa (erilaisten affektien kautta) kuluttajille vahinkoa ja voimattomuutta.
Työryhmän otsikkoon talouden rinnalle valitun rahan käsittely jäi useissa esitelmissä melko implisiittiseksi. Tuomas Soilan, Joel Hietasen ja Visa Heinosen mukaan näin käy usein: raha otetaan annettuna toiminnan kontekstina tai osatekijänä eikä sen merkitystä talouden ja kulutuksen rakenteissa/rakenteena tunnisteta. Kuitenkin on suhteellisen uusi käytäntö, että vaikkapa verot on välttämättä maksettava rahassa. Laajemmin ajateltuna elämme kaikki hyvin tietynlaisessa – rahaperustaisessa – ”pakotetussa markkinassa”. Tuomas, Joel ja kollegat kutsuvatkin rahaan liittyvä artikkeleita Marketing Theoryn erikoisnumeroon ”The Moral Legitimatization of Money and Debt in Consumer Society”. Määräpäivä on 20.1.2022.
Iso kiitos kaikille työryhmän osallistujille! Järjestäjien näkökulmasta työryhmä oli todella antoisa, ja toivomme kovasti jatkoa näille keskusteluille.
Kirjoittaja: Heidi Hirsto
Kulttuurintutkimuksen päivät järjestettiin 8.–10.12.2021 Joensuussa
