Blogi 5

Pääsiäisloman aikana minulla oli mahdollisuus viettää muutama päivä rantamökissä Uudenkaupungin laitamilla, joka sijaitsee Saaristomeren reunalla. Tämä uskomaton luonnonihme sijaitsee Itämerellä, Pohjanlahden ja Suomenlahden välissä. Sitä pidetään maailman suurimpana saaristona sen sisältämän saarten ja luotojen määrän perusteella. Nautin nuotiosta rannalla pitkäperjantain iltana ja tunsin oloni siunatuksi katsellessani joutsenten, hanhien ja jopa merikotkan lentävän ohi, nauttien samalla leudosta säästä ja iltavalosta.

Yönäkymä rannalta

Olen täällä ollessani tiedostanut hyvin, että yksi syistä siihen, miksi Suomi sijoittuu jatkuvasti maailman onnellisimmaksi maaksi World Happiness Report -raportissa, liittyy suoraan ajan viettämiseen ”luonnossa”. On selvää, että luonnon kunnioitus on kudottu osaksi kulttuurista rakennetta, ja koettuani oman kohtaamiseni metsän ja järvien kauneuden kanssa, ymmärrän hyvin miksi. Olen aina nauttinut ajan viettämisestä rannikolla ja Australian pensaikoissa, ja rakastan erityisesti päästessäni lähelle tarkkailemaan pieniä yksityiskohtia. Voisin helposti viettää tunteja rannalla kiertelemässä kalliolammikoissa ja uppoutua täysin niihin mikromaailmoihin, joita löytyy kallionhalkeamissa. Rakastan merilevää ja ruskoleviä, ja niiden monipuoliset tekstuurit ja värit ovat minulle loputtomasti inspiroivia taidetta tehdessä. Nyt voin lisätä uuden pakkomielteen, ja se on suomalainen sammal! Miten taianomaista tavaraa tämä onkaan; aivan sienimäistä, pehmeää ja värikästä? Ja samalla sitkeää, selviytyen pakkasesta ja heräten eloon heti ilman lämmetessä. Löysin uudenlaisen mikromaailman, ja se on yhtä lailla ylimaallinen ja kaunis.

Otin paljon valokuvia metsässä. Se oli ihana kompromissi, koska en voinut kerätä sammalta, niin houkuttelevaa kuin se olisi ollutkin. Se on yksi harvoista poikkeuksista niin kutsuttuihin ”jokamiehenoikeuksiin”, joka takaa jokaiselle ihmiselle oikeuden liikkua vapaasti, poimia marjoja ja sieniä metsistä ja luonnonalueilta maanomistuksesta riippumatta. Mikä uskomaton laki. On niin virkistävää vierailla maassa, joka luottaa kansalaisiinsa, että he toimivat oikein, kulkevat pehmeästi luonnossa kunnioittaen kaikkia olentoja ja kasvillisuutta. Minulle on kerrottu, että syksy on parasta aikaa sienestää ja marjastaa, kun metsä on täynnä marjoja ja sieniä. Se on täydellinen syy minulle suunnitella paluumatkaa. Miten jännittävää se olisi, varsinkin kun olen kotoisin Australiasta, jossa meille opetetaan hyvin nuoresta iästä lähtien, ettei luonnosta saa syödä löydettyjä marjoja tai sieniä myrkytyksen pelon takia!

Sateisesta säästä huolimatta, ”sesongin ulkopuolella”, nautin perusteellisesti ajastani luonnossa. Tunsin oloni maadoittuneeksi, rauha oli huumaavaa, ja ymmärsin myös hiljaisuuden hyödyt. Hiljaisuuteni antoi linnunlaulusta tulla kävelyidemme ääniraidan. Kuulimme tuulen liikuttelevan mäntyjä ja vesipisaroiden hentoa tippumista oksilta samalla kun ne keräsivät pehmeää sadetta. Järven aallot kertoivat tuulen voimakkuudesta, takassa puun lisääntyvä rätinä ilmoitti, että palju oli valmis! Mieheni kova kirkaisu hänen sukeltaessaan laiturin päästä kylmään veteen häiritsi läheisiä ankkoja, mutta muuten olimme onnellisia ja sopusoinnussa luonnon kanssa, täysin rauhoittuneita ja sen uudistamina.

Toivon, että sinäkin koit onnea pääsiäisloman aikana!

Kiitos,

Katey

Ai niin, ja melkein unohdin mainita joitain uusia ruokia, joita kokeilin suomalaisten ystävieni suosituksesta; mämmi, uskomattoman epämiellyttävän näköinen, mutta oudolla tavalla lohduttava perinteinen pääsiäisjälkiruoka, ja ihanat Fazer Mignon -suklaamunat, joiden pitäisi tulla varoituksella epäluuloisille ulkomaalaisille, että kuori on aitoa eikä karkkia! Onneksi munan kuorta ei nielty.