Puuvillatytöt ja villatehtaan tiimit

Blogi 4

Olen pyrkinyt perehtymään kampusalueen teollisuusrakennusten historiaan, jotka nykyään tunnetaan nimillä Technobothnia ja Fabriikki, ja oppinut niiden arkkitehtonisista piirteistä, alkuperäisestä puuvillatehtaasta sekä niistä avainhenkilöistä, jotka olivat merkittäviä tämän vaikuttavan alueen varhaisessa kehityksessä.

University of Vaasa — Fabriikki, Vaasan yliopisto. Valokuvan ottanut Katey O’Sullivan

Yliopiston alueelle taidokkaasti sijoitetut pienet yksityiskohdat tarjoavat vihjeitä uteliaille. August Alexander Levónin – kauppaneuvoksen ja Vaasan Puuvillatehtaan perustajan – pronssinen rintakuva, koristeellinen tuuliviiri, joka ylpeänä tunnustaa vuoden 1896, jolloin toiminta alkoi, sekä alkuperäisen porraskäytävän kauniin sileät ja koverat kiviportaat, jotka vihjaavat yli 120 vuoden aikana tehtaassa työskennelleiden valtavaan työntekijämäärään.

Syvempää ymmärrystä saadakseni vierailin upeassa Pohjanmaan museossa ja olin iloinen löytäessäni sieltä laajan kokoelman valokuvia, muistoesineitä ja jopa työläisen makuuhuoneen täysikokoisen jäljennöksen esillä. Olin aivan lumoutunut ”Puuvillatyttöjen” tarinasta, joka korosti naisten roolia alueen teollistumisessa aivan alusta alkaen työvoiman tarjoajina. Yksi heistä oli ”Anna” (1867–1959), joka oli alun perin Pirttikylästä. Anna muutti kaupunkiin työn perässä, vaikka ”puuvillatyttönä” oleminen sisälsikin 12 tunnin pituisia raskaita työpäiviä, sitä pidettiin maaseututyötä parempana. Viikkopalkkakin oli houkutteleva, ja naimattomat naiset pystyivät ylläpitämään itsenäistä elämää. Annan omaisuus lahjoitettiin museoon, ja ne tarjoavat välähdyksen menneeseen aikaan sisältäen huonekaluja, vaatteita (joista osaan oli kirjailtu hänen nimikirjaimensa) ja arvokkaita esineitä, kuten hääliinavaatteita. Minusta oli myös mielenkiintoista, että ensimmäinen naistyöntekijöiden lasten päiväkoti perustettiin Palosaarelle 1800-luvun lopulla.

Vaasa Cotton Mill Workers — Vaasan puuvillatehtaan työntekijöitä (n. 1880-luku). Valokuvan ottanut Katey, Pohjanmaan museo

Jos ette ole vielä käyneet museossa, suosittelen vierailua lämpimästi. Useinhan me emme leiki turisteja omassa kaupungissamme, olen itsekin siihen syyllistynyt, mutta se on loistava tapa oppia todella hienoja tarinoita. Lisäksi vinkkinä, yhdellä lipulla pääsee useisiin kohteisiin, joten se on todella edullinen! Mutta jatketaan tästä eteenpäin…

Minuun teki vaikutuksen jokin muukin, kun katsoin vanhoja valokuvia työntekijöistä kokoontuneina tehtaan ulkopuolelle, ja se oli outo tuttuuden tunne. Tämä ei ole ensimmäinen kerta Vaasassa vierailuni jälkeen, kun olen hämmästynyt tämän paikan ja kotikaupunkini Geelongin välisistä samankaltaisuuksista. Sallikaa minun avata asiaa, ja ehkä tekin näette joitain yhteyksiä itse. Geelongin Deakin-yliopiston rantakampus (jossa tällä hetkellä opiskelen) sijaitsee entisessä villavarastossa/tehtaassa, joka rakennettiin vuonna 1893; sekin on punatiilinen. Geelong on merenrantakaupunki, jossa on suosittuja rantoja ja vilkas satama. Siellä on suuri matkustajalauttaterminaali ja öljynjalostamo. Vaikka terveys- ja koulutusalat ovat nykyään Geelongin suurimmat työllistäjät, kaupunki perustui tekstiilien, maanviljelyn ja teollisuuden varaan. Olen liittänyt mukaan joitain visuaalisia esimerkkejä tukemaan väitettäni. Mitä mieltä olette?

Mutta palataan Puuvillatehtaaseen. Tämän teollisuuslaitoksen merkitys Vaasan ja laajemman alueen taloudelliselle kehitykselle oli valtava. Tehdas edisti kaupunkikehitystä, kun työntekijöiden määrän kasvu johti lisääntyneeseen asuntotuotantoon ja kunnallistekniikkaan. Koska monet työntekijöistä olivat naisia, voitaisiin väittää, että Puuvillatehdas ja vastaavat alueen teollisuuslaitokset ottivat ensimmäiset varhaiset askeleet kohti sukupuoliroolien muutosta ja sitä yhteiskunnallista tasa-arvoa, josta Suomessa nykyään nautitaan. Tuon kulttuurisen muutoksen lisäksi, koska työpaikat olivat suhteellisen hyvin palkattuja, tehdas edisti suoraan työväenluokan identiteetin kehittymistä ja sitä seurannutta varhaista ammattiyhdistystoimintaa ja sosiaalista vaikuttamista. Väittäisin jopa, että tehtaan työntekijöiden lasten päiväkoti on siitä todiste.

Uusien teknologioiden, kuten kehruun, kudonnan ja höyryvoiman käyttöönotto johti siihen, että Puuvillatehdas oli edelläkävijä koneellisessa tuotannossa, osaamisen kehittämisessä ja tuotteiden monipuolistamisessa, mikä puolestaan inspiroi lisää teollistumista ja investointeja alueelle. Itse rakastan sitä, miten siististi se tosiasia linkittyy sen nykyiseen muotoon. Nykyään Vaasan yliopiston Technobothnia ja VME Interaction Design Environment -ympäristö kasvattavat tulevaisuuden ajattelun pioneereja, uusien teknologioiden omaksujia ja kokeellisia oppijoita. Haluan ajatella, että Levón olisi iloinen nähdessään tilojen nykyisen käytön. Olen myös melko varma, että tämän upean tehtaan alkuperäiset arkkitehdit ja rakentajat olisivat vaikuttuneita niistä kunnioittavista peruskorjauksista, joita sen lähihistoriassa on tehty.

Technobothnian peruskorjauksessa työskennelleet LPR-arkkitehdit toteavat:

”Arkkitehtuuri-historiallisesti arvokkain osa on tekstiilitehtaan halli ja sen sahalaitakatto puupalkkeineen, joita kannattelevat valurautapilarit. Korjaus- ja muutostyön päätavoite oli saada aikaan kutomokonehallia vastaava tunnelma ja palauttaa tilapäisrakenteilla jaettu tehdashalli alkuperäistä vastaavaksi avoimeksi tilaksi. Laboratoriot erotettiin toisistaan ja käytäväalueista mahdollisimman matalilla, avonaisilla teräsrakenteisilla jako- ja verkkoseinillä.”