Kenian pääkaupungissa kiehahti voimakas keskustelu, kun kiinalainen liikemies Lei Cheng (tuttavallisemmin englantilaisella nimeltään tunnettu Charlie) vuokrasi monta vuotta tyhjillään olleesta kauppakeskuksesta, Unicity Mallista, ison tilan omalle liikeidealleen. Charlie oli vieraillut Keniassa ensi kertaa syksyllä 2022. Matkallaan hän oli huomannut, että kiinalaisia tuotteita on todella paljon myynnissä ns. ylihinnalla. Hän näki mahdollisuuden maahantuoda kiinalaisia tuotteita ja myydä niitä oman myymälän kautta alhaisemmalla hinnalla, ilman käsiä. Tätä ideaa Charlie lähti toteuttamaan ja valtava myymälä avautui tämän vuoden tammikuun lopulla.
Myymälän nimeksi tuli mahtipontisesti China Square. Vastaanotto kenialaisten kuluttajien parissa on ollut todella positiivinen: ensimmäisten viikkojen ajan kauppakeskuksen johtava moottoritien väylä oli todella ruuhkaantunut ja itse myymälä niin täynnä väkeä, että lähes vain puskemalla pääsi etenemään.
Itse vierailin paikassa noin reilu kuukausi sen avautumisen jälkeen. Ja olihan tila valtava, ikään kuin kolmikerroksinen Ikea, jossa on pitkät hyllykäytävät. Tavaraa löytyy elektroniikasta urheiluun, keittiötarvikkeista huonekaluihin, lastenleluja unohtumatta. Moni hyllykkö oli jo tyhjänä, sillä kauppakeskuksen kävijämäärät ovat olleet valtavia. Osa asiakkaista ostaa tuotteita itselleen, kun taas osa näkee China Squaren eräänlaisena tukkuna, josta ostavat bulkkitavaraa ja myyvät niitä eteenpäin omissa kauppapaikoissaan.
Miksi China Square herättää keskustelua?
Sinälläänhän kiinalaisen tavaran myymisessä ei ole mitään uutta, sillä kenialaiset kauppiaat roudaavat valtameren takaa tavaraa myyntiin tai ostavat maahantuojilta omiin putiikkeihinsa tuotteita. Se mikä aiheutti närää on, että nämä paikalliset pienet kauppiaat – traders – kokevat etteivät pysty kilpailemaan China Squaren kaltaisen toimijan kanssa, joka valtavan volyymin kautta pystyy polkemaan hintoja alas. Eli, apajille on tullut suoraan kiinalainen maahantuoja, ilman mitään paikallisia välikäsiä myymään tuotteita ja tuotevalikoima äärimmäisen laaja, kuten sen slogan kuuluu ‘one stop shop’.
Keskusteluun lisäsi liekkejä Kenian investointiministeri CS Muria tokaisemalla: ”kiinalaiset ovat tervetulleita Keniaan rakentamaan infraa, mutta eivät treidaamaan tuotteita suoraan”. Tämä aiheutti paljon keskustelua puolesta ja vastaan: kiinalaisen valmistajan suoramyynti kenialaisille laskee tuotteiden hintoja, mutta toisaalta voi viedä yrittäjyysmahdollisuuksia paikallisilta. Ministeri myös ehdotti, että tämän kiinalaisen liikemiehen liiketoiminta tulisi ajaa kokonaan pois kauppakeskuksesta ja tila tulisi vuokrata paikallisille kauppiaille. (Mielenkiintoistahan tässä on myös se, että eräs paikallinen yliopisto omistaa kauppakeskuksen, vähän samaan tapaan kuin Suomessakin suurimmat yliopistot ovat merkittäviä kiinteistösijoittajia.)
No, ei nyt hommat niin toimi vapaassa markkinataloudessa, että ministeri sanoo kuinka tulee toimia. Tuloksena kuitenkin oli, että kauppakeskus suljettiin muutamiksi päiviksi, kunnes jälleen uudelleen avattiin.
Miten saada luoduksi uutta valmistavaa teollisuutta?
Se hyvä puoli tässä tilanteessa on, että jälleen kerran Keniassa on alettu aktiivisemmin keskustelemaan, kuinka maassa saadaan kehitettyä omaa valmistavaa teollisuutta. Itsekin kysyin eräässä Twitter-keskustelussa, että mitä paikallisesti valmistettuja tuotteita tämän kaltaisessa kauppakeskuksessa sitten myytäisiin? En saanut vastausta. Ongelmahan ei ole se, ettei paikallista valmistusta ole: paikallisia pieniä valmistajia on tuhansia aina perinteisistä käsityöläisistä, kosmetiikkatuotteisiin ja kotikutoisiin elintarvikkeisiin kuin myös autoja kasaillaan jua kali sektorilla käytetyistä autonosista. Kuitenkin, käsityönä tehtyjen tuotteiden ongelmaksi nousee hinta ja markkinat pysyvät pieninä. Kuinka saadaan nämä pienet valmistajat skaalaamaan tuotantonsa teolliseen mittakaavaan? Tai sitten luotua kokonaan uuttaa teollisuutta, joka loisi samalla myös huomattavan määrän työpaikkoja ja uutta lisäarvoa yhteiskuntaan? Se on se haaste.
Ongelman tiedostanee myös Ministeri Muria, sillä hän on sittemmin muuttanut näkemystään China Squaresta. Ministeri ehdottaa nyt, että hän ei ainoastaan tue kiinalaisliikemiestä hänen liiketoiminnassaan, vaan auttaa myös Lei Chengiä perustamaan tuotantoa Keniaan ja rakentaa hänen avuksi myös tehokkaan jakeluverkoston, joka koostuu näistä pienestä, informaaleista kauppiaista. Nähtäväksi jää saako idea tulta alleen.
Kyllähän sitä tuotantoakin löytyy…
Toki täytyy todeta, että valmistaa teollisuutta myös Keniasta löytyy esimerkiksi rakentamisen ja elintarviketeollisuuden parissa, vaikkakaan näissä kuitenkaan ei ole kuitenkaan mitään innovaatioita. Ehkäpä muutos on tapahtumassa eri toimialoja ravisuttavien startupien kautta. Esimerkiksi Savanna Circuit on äärimmäisen mielenkiintoinen paikallinen toimija, joka rakentaa paikallisista materiaaleista maataloustarvikkeita pienviljelijöille. Mutta tästä teemasta tulen kirjoittaa lisää enemmän toisessa kirjoituksessa.
**
KTT, Paula Linna on oleskellut Keniassa säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2010 lähtien. Tällä hetkellä työn alla kumppanuuksien solmiminen Vaasan yliopistolle .Tarkoituksena on myös syventyä erityisesti paikalliseen maatalous- ja ruoka-alan yrittäjyyteen sekä yleisesti seurailla mitä Keniassa tapahtuu taloudessa ja liiketoiminnassa.
