Kestävä ja vastuullinen yritystoiminta ei ole vain isojen pörssiyritysten velvollisuus, vaan edellyttää toimia myös pk-yrityksiltä. Siinä missä osa pk-yrityksistä on lähtenyt kehittämää omaa toimintaansa, osa vasta ottaa ensi askeleitaan. Kiire kuitenkin alkaa tulla, sillä EU-sääntelyn myötä kestävyysraportointi koskee pian suurempaa joukkoa yrityksiä. Euroopan Unionilta on tulossa EU-direktiivi, jonka myötä pyritään pk-yritysten kestävyysraportointi nostamaan samalle tasolle taloudellisen raportoinnin kanssa.

Tässä kirjoituksessa avataan sitä mitä on kestävä liiketoiminta ja ennen kaikkea kestävyysraportointi.

Mitä on kestävyysraportointi?

Kestävyysraportointi antaa kokonaiskuvan yhtiön ympäristövastuusta sekä sosiaalisesta ja taloudellisesta vastuusta. Kestävyysraportoinnista voidaan myös käyttää termiä ESG, joka tulee sanoista environment, social ja governance (hyvä hallintotapa). Yksinkertaistettuna kestävyysraportointi kertoo kestävyyssuoriutumisesta, kuten esimerkiksi siitä kuinka suuret kasvihuonepäästöt olivat raportointivuonna ja miten ne ovat muuttuneet aikaisemmista vuosista. Kestävyysraportoinnin avulla organisaatio voi kertoa myös omista lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäimen tavoitteistaan, kuten esimerkiksi tavoitteena olevan kierrätysmateriaalin käyttö omissa pakkauksissaan tiettyyn vuoteen mennessä.

” Tiivistäen kestävyysraportoinnissa yritys raportoi kestävyysaiheista ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvistä aiheista, kuten työolosuhteista tai ihmisoikeuksista.”

Tiivistäen kestävyysraportoinnissa yritys raportoi kestävyysaiheista, kuten ympäristökestävyyteen liittyvistä teemoista – esimerkiksi päästöt tai luonnon monimuotoisuus- ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvistä aiheista, kuten työolosuhteista tai ihmisoikeuksista.

Vuosien 2002-2020 välisenä aikana kestävyysasioista raportoivien suuryritysten määrä globaalisti on noussut 18 prosentista 80 prosenttiin (KPMG Survey, 2020). Siinä missä kestävyysasioista raportoiminen saattoi aiemmin olla yrityksen tapa viestiä sidosryhmille omasta vastuullisesta toiminnastaan ja samalla luoda positiivista yrityskuvaa, nykyään kestävyysraportointi ohjaa voimakkaasti myös yrityksen sisäistä toimintaa, sillä jatkuvan seurannan kautta voidaan arvioida kuinka ja miten asetetut kestävyystavoitteet saavutetaan.

Miksi  kestävyysraportointi on tärkeää?

Kestävyysraportointi, kuten yritysraportointi yleensäkin, lisää läpinäkyvyyttä ja informaatiota ulkoisille sidosryhmille kuin myös yritysten omille työntekijöille. Tämä puolestaan auttaa ylläpitämään luottamusta eri toimijoiden välillä. Raportoinnin avulla sidosryhmät saavat tietoa päätöksentekonsa tueksi. Eri sidosryhmiä huomioimalla kestävyysraportoinnilla voi olla suuri merkitys yrityksen liiketoiminnan, sijoituspäätösten, asiakashankinnan ja osaavan työvoiman houkuttelemisen kannalta. Esimerkiksi rahoitusta haettaessa on hyvä pitää mielessä, että harva, jos enää mikään, institutionaalinen sijoittaja tekee sijoituspäätöksi ilman, että se tutustuu organisaation kestävyysraportointiin.

Itse nuoria, tulevaisuuden osaajia kouluttaessani, olen huomannut, että kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat enenevissä määrin nuoria. Esimerkiksi se näkyy siinä, kuinka opiskelijoilla kiinnostusta tehdä vastuulliseen työnantajuuteen tai vastuulliseen sijoittamiseen liittyviä opinnäytetöitä.

Toisaalta raportoinnilla on vaikutusta myös organisaation omaan toimintaan, eli raportoiva organisaatio ymmärtää paremmin toimintaansa liittyviä ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksia ja seuraa aktiivista miten toimintaympäristön vaatimuksen näiden osalta muuttuvat jatkuvasti.

Miten aloittaa oma kestävyystoiminta ja – raportointi?

Ulospäin vastuullisuustyö saattaa näkyä pitkälti raportointina, mutta sen tulisi olla vain työn näkyvä osa, sillä raportointi pohjautuu yrityksen omaan kestävyysstrategiaan tai ohjelmaan, jota yrityksessä toteutetaan.

Miten sitten aloittaa oman kestävyysstrategian laatiminen? Tämä kannattaa aloittaa tutustumalla erilaisiin olemassa oleviin viitekehyksiin. Näitä viitekehyksiä ovat esimerkiksi, YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet  ja Global Reporting Initiative (GRI). Tätä kautta saa hyvän kuvan ja ymmärryksen niistä aiheista, joita kestävyysteemaan liittyy. Hyvä olisi, jos on mahdollisuus tehdä olennaisuusanalyysi, eli omilta keskeisiltä sidosryhmiltä kysytään näkemyksiä siitä, mitä he kokevat kaikista tärkeimmäksi vastuullisuuden osalta. Seuraavana vaiheena on valita ne oman toiminnan kannalta keskeisimmät asiat, joihin halutaan vaikuttaa. Tämän jälkeen on vuorossa mittareiden asettaminen. Mittareiden kautta nähdään ollaanko tavoitteita saavuttamassa. Alkuvaiheessa voi lähteä muutamasta mittarista ja matkan varrella niitä voi lisätä.

“Vertailua voi tehdä myös muihin oman toimialan yrityksiin, jotta saa käsitystä siitä, mitkä teemat koetaan omalla alalla tärkeäksi tai näkee miten kilpailijat toimivat. “

Vertailua voi tehdä myös muihin oman toimialan yrityksiin, jotta saa käsitystä siitä, mitkä teemat koetaan omalla alalla tärkeäksi tai näkee miten kilpailijat toimivat. Otetaan konkreettisena esimerkkinä tarkasteluun elintarviketuotanto, koska Etelä-Pohjanmaalla on oma elintarviketoimijoiden Ruokaprovinssi. Elintarvikealalla toimiville yrityksille on monta vastuullisuusnäkökulmaa, joihin tarttua. Erityistä on se, että vastuullisuutta tulee tarkastella koko ketjun osalta: mistä raaka-aine tulee ja miten lopullinen elintarvike loppukäyttäjälle toimitetaan ja onko esimerkiksi pakkausmateriaali kierrätettävissä. Elintarviketeollisuuden yrityksen on mahdollista vaikuttaa omien tehtaidensa toimintaan, päästöihin ja työntekijöiden kohteluun. Se missä kestävyyden kannalta suurimmat vaikutukset syntyvät, ei ole välttämättä se mihin elintarvikeyrityksen itsensä on helppo vaikuttaa: erityisesti ympäristövaikutusten osalta suurimmat vaikutukset syntyvät raaka-aineiden viljelyssä. Tämä takia elintarviketoimija tulee tehdä aktiivista yhteistyötä koko toimitusketjun osalta ja lähteä yhdessä parantamaan kestävyyteen liittyviä mahdollisia epäkohtia.

Suomessa on runsaasti elintarviketeollisuuden yrityksiä, joilla on pitkät perinteet oman vastuullisuus- ja kestävyysliiketoimintansa vahvistamisessa. Esimerkkeinä Paulig ja Raisio. Paulig asetti keväällä 2020 uudet strategiset vastuullisuustavoitteet, jotka nivoutuvat kolmeen teemaan: tuotteisiin ja palveluihin, jotka edistävät ihmisten ja maapallon terveyttä sekä hyvinvointia, ilmastotoimiin ja kiertotalouteen sekä oikeudenmukaiseen ja osallistavaan toimintatapaan. Paulig on myös luonut esimerkiksi Sustainable Farming-partneruuksia sopimusviljelijöiden kanssa. Raisio kestävyysstrategiassaan korostaa yhtenä painopisteenä nimenomaisesti koko tuotantoketjun vastuullisuutta ja yritys raportoi läpinäkyvästi millaisissa oloissa raaka-aineet tuotetaan.

Itse haluan painottaa myös sitä, että yritysten tulisi nähdä vastuullisuus- ja kestävyysteemat entistä enemmän hyvänä pohjana kehittää uusia palveluita ja tuotteita. Elintarvike- ja kaupan alalla tähän liittyen on noussut hyviä konsepteja hävikkiruokaan liittyen, kuten Resq-Club ja sosiaalitoimen puolesta puolestaan esimerkiksi Gubbe on luonut uuden konseptin helpottamaan ikäihmisten yksinäisyyttä. Yrityksillä on paljon osaamista, jotka voidaan valjastaa globaalien kestävän kehitysten haasteiden selvittämiseen.

Pk- ja pienyrittäjien kestävyys- ja vastuullisuustoiminta kovassa nousussa

Viime vuonna Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) teetätti ensimmäisen nimenomaisesti pk-sektorin vastuullisuuteen fokusoituneen tutkimuksen. Tutkimuksessa nousi esille, että 92 prosenttia pk-sektorin työnantajista arvioi, että vastuullisuus on erittäin tai melko merkittävä asia oman liiketoiminnan kannalta, mutta vain 44 prosenttia pk-työnantajista on asettanut vastuullisuudelle tavoitteita. EK:n tutkimuksesta myös ilmenee, että pk-yrityksillä on vahva motivaatio panostaa yritysvastuuseen, mutta rajalliset resurssit. Tämä on varmasti totta, eteläpohjanmaalaisten yritysten osalta kannattaa olla yhteydessä esimerkiksi meihin Vaasan yliopiston porukkaan, yhdessä voimme lähteä kehittämään alueen yritysten kestävyysstrategioita!

Kestävä liiketoiminta ei ole rakettitiedettä. Tiedän, että Etelä-Pohjanmaalla on runsaasti yrityksiä, jotka toimivat jo vastuullisesti ja kestävästi. Raportoinnin ja viestinnän avulla tämä toiminta saadaan myös laajemman yleisön tietouteen, eli kannustan yrityksiä lähteä systemaattisemmin kehittämään omaa kestävyysraportointiaan.

**

Kirjoittaja Paula Linna