LAB Wood -tulevaisuusfoorumi luotasi puutuotealan tulevaisuuden näkymiä

LAB Wood järjesti 17.9.2026 Lahdessa puualan tulevaisuusfoorumin, joka kokosi yhteen puualan päättäjiä, yrittäjiä, asiantuntijoita ja kehittäjiä. LAB Wood on mekaanisen puunjalostuksen ja teollisten rakennuspuutuotteiden osaamiskeskittymä Päijät-Hämeessä.

Aamupäivän aikana pohdittiin, miten rakentamisen tietomallintaminen (BIM) ja digitaalinen arvoketju muovaavat puurakentamisen tulevaisuutta. Iltapäivän aiheena oli Suomen puutuoteteollisuuden merkitys ja tulevaisuuden näkymät kohti vuotta 2035.

Rakentamisen tietomallintaminen (BIM) ja digitaalinen arvoketju

Tapahtuman avasivat lehtori Timo Lehtoviita ja johtava asiantuntija Markku Mäki-Hokkonen LAB-ammattikorkeakoulusta. Ensimmäinen puhuja, teknologiapäällikkö Hannes Tähtinen Sweco Finlandista, kertoi puurakentamisen tietomallintamisen tilanteesta. Hän totesi, että BIM on jo nyt arkipäivää ja sitä hyödynnetään teollisessa puurakentamisessa. Se on avain suurten hankkeiden läpiviennille, mutta haasteita on edelleen. Ketjussa tieto vielä usein katkeaa, sitä syötetään uudestaan eikä se välttämättä ole luotettavaa. Arvoketju ei siis toimi vielä optimaalisesti ja BIM:n hyödyntämisessä olisi vielä paljon parannettavaa. Koska tehokkuus syntyy tiedon jatkuvuudesta ja yhteensopivuudesta, seuraava puurakentamisen kilpailukykyloikka syntyy paremmasta tietovirrasta.

Timo Lehtoviita kertoi LAB-ammattikorkeakoulun yrityspilottien tuloksista. Tietomallipohjaisesta tiedonsiirrosta puurakentamisessa oli tehty seitsemän pilottia EUWood-hankkeessa. Pilottien pohjalta hän totesi, että oikean tiedon saaminen oikeaan paikkaan on vielä haaste ja siksi tiedonsiirron käytäntöjä eri osapuolten välillä on kehitettävä parantamalla niihin liittyviä ohjeistuksia ja vaatimuksia. Lähtökohtana useissa piloteissa olivat Yleiset tietomallivaatimukset (YTV) 2012. Pilottien tulokset julkaistaan ja tuotetut ohjeet tulevat yleiseen käyttöön.

Senior researcher Petri Luomala RISEstä (Research Institutes of Sweden) kertoi digitaalisen arvoketjun haasteista ja mahdollisuuksista otsikolla ”Metsästä rakennukseen ja takaisin – Tehokas ja uudistava arvoketju puutuoteteollisuudelle”. Hän korosti, että jäljitettävyys ei synny yksittäisistä merkinnöistä tai tuotepasseista, vaan edellyttää katkeamatonta tietoketjua metsästä lopputuotteeseen. EU:n metsäkatoasetus lisää paineita tällaisen järjestelmän rakentamiseen, mutta nykyisin tieto on hajallaan eri toimijoiden järjestelmissä. Luomalan mukaan toimiva jäljitettävyys edellyttää useiden menetelmien yhdistämistä, sillä yksittäinen ratkaisu ei kata koko arvoketjua. Hän painotti myös, että ympäristöselosteiden (EPD) tulisi perustua toteutuneisiin tietoihin toimialakeskiarvojen sijaan. Aihetta tutkitaan RISEn koordinoimassa kansainvälisessä ENTER-hankkeessa, jossa on mukana myös LAB-ammattikorkeakoulu.

Toimitusjohtaja Tero Vesanen VVR Woodilta esitteli esimerkkejä teollisesta puurakentamisesta. VVR Wood on suuren mittaluokan puurakennuksiin keskittynyt tuoteosavalmistaja ja sillä on kokemusta erityisesti puukerrostalojen rakentamisesta. Suuria puurakennuksia yhtiö on toimittanut yli 100. Teollisella puurakentamisella on monia etuja: se parantaa tuottavuutta ja laatua, minimoi ympäristöhaitat ja hukan, varmistaa katkeamattoman kuivaketjun sekä lyhentää työmaan läpimenoaikaa. Myös työturvallisuus ja ergonomia paranevat sekä kustannukset pysyvät hallinnassa. Tällä hetkellä puukerrostaloja ei tehdä, vaan toimitusten painopiste on ollut kouluissa, päiväkodeissa ja toimitiloissa. Yritys on toimittanut elementit muun muassa Keilaniemen Porttiin. Vesanen neuvoi katsomaan videon Kerto LVL -toimituksista Turun Linnanfälttiin yhtenä esimerkkinä teollisesta puurakentamisesta.

Lappwallin tuote- ja kehityspäällikkö Sauli Ylinen tarkasteli puun käyttöä rakentamisessa ja tuoteosatoimitusten erityispiirteitä. Suomessa puun osuus rakentamisessa on noin 30 %, mikä on selvästi Euroopan keskiarvoa korkeampi. Lappwallilla on käynnissä yli 100 rakennushanketta, ja Ylisen mukaan alan suurimmat pullonkaulat liittyvät suunnitteluun ja hankkeiden johtamiseen, eivät tuotantoon. Koska elementtirakentamisen tuotteet ovat yleensä kohdekohtaisesti suunniteltuja Engineer-to-order eli ETO-tuotteita, tuoteosasuunnittelu tulisi huomioida nykyistä paremmin osana rakennusprosessia. Perinteisesti rakennusalalla tietomallinnusta on kehitetty pääurakoitsija- ja suunnittelijalähtöisesti, mutta puurakentamisessa tarvitaan alan yhteisiä ponnistuksia. Ylinen kertoi olevansa mukana Building Smart Finlandin tuoteteollisuusryhmässä. Ylinen korosti myös digitaalisen tuotetiedon merkityksen kasvua: digitaalinen tuotepassi lisää vaatimuksia tiedonhallinnalle, ja koneluettava, automatisoidusti siirrettävä tuotetieto muodostuu tulevaisuudessa tärkeäksi osaksi tuotteen arvoa. Lisäksi sopimuskäytäntöjä on kehitettävä tukemaan automatisointia.

Aamupäivän yhteenvetokeskustelussa keskusteltiin muun muassa alan osaamistarpeista sekä ympäristöasioiden huomioon ottamisesta ja elementtien kierrätettävyydestä. Yrityksistä kerrottiin, että puutekniikan opiskelijat tarvitsevat usein työelämään siirtyessään lisätietoa rakennusalasta. Ympäristöasioiden huomioon ottamiseen painetta tulee yrityksiin asiakkailta, joille paine aiheutuu usein rahoittajilta. Lisäksi keskusteltiin kuntien ja kaupunkien puurakentamisen hankintaosaamisesta. Johtava asiantuntija Sini Koskinen Puutuoteteollisuudesta huomautti, että sanan ”betoni” korvaaminen sanalla ”puu” ei riitä ja juuri siksi kaupungeille ja kunnille on tuotettu hankintoja koskien useita oppaita.

Puutuoteteollisuuden merkitys ja tulevaisuuden näkymät

Iltapäivän avasi kansanedustaja Hilkka Kemppi. Hän korosti, että metsäala on viennissä isompi toimiala kuin meriteollisuus ja siksi se tarvitsisi lisää huomiota. Ala työllistää 60 000 työntekijää ja siitä hyötyvät myös muut toimialat, muun muassa logistiikka. Päijät-Häme on alan kärkimaakuntia. Puun käyttö pitäisi nähdä ratkaisuna ilmastonmuutokseen. Suomen tavoite on vuoteen 2035 mennessä kaksinkertaistaa biotalouden arvonlisä. Yksi keino voisi olla hiilineutraalin rakentamisen klusterin perustaminen Päijät-Hämeeseen.

Metsänomistuksen näkökulmaa puutuoteteollisuuden tulevaisuuteen valotti metsänhoitotieteen tohtori Anneli Jalkanen. Jalkanen on analysoinut muun muassa Helsingin Sanomien metsäkeskustelua. Lehden lukijoiden kommenteista voi päätellä, että he eivät tunne kovin hyvin metsätalouden perusteita tai käytäntöjä. Hän korosti, että metsäkeskustelun polarisaatiota voidaan vähentää luotettavan tiedon, tilastojen ja yhteisen tilannekuvan avulla. Metsätalouden toimintaympäristö on muuttunut. Muutoksen taustalla on monia tekijöitä, muun muassa muutokset puuntuotannon mahdollisuuksissa: puumarkkinamuutokset, ilmastonmuutos, metsänkasvatustavat jne. Muutoksia on tapahtunut myös sääntelyssä (biodiversiteetti- ja ilmastostrategiat, sertifioinnit jne.) sekä metsien käytössä. Jalkanen kehotti tutustumaan Sitran teettämään raporttiin Katsaus toimiin ja ohjauskeinoihin metsien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi. Jalkasen mukaan metsien merkitys liittyy erityisesti hiilen sitomiseen, puun käyttöön pitkäaikaisena hiilivarastona rakentamisessa sekä puun mahdollisuuteen korvata muita materiaaleja. Luontopaneeli on ehdottanut biodiversiteettistrategiassa, että metsämaasta tulisi olla 10 % tiukasti suojeltua, 20 % osittain suojeltua ja loput 70 % tavallista talousmetsää. Nämä muodostavat metsämosaiikin. Noin neljännes metsämaasta on jo nyt vähintään osittain suojeltua, joten pinta-alatavoite on jo lähes saavutettu, mutta suojelun alueellinen jakauma ja laatu vaativat huomiota.

Puutuoteteollisuuden aluetaloudellista merkitystä esitteli Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra. Versowood työllistää noin tuhat henkilöä ja vie tuotteitaan 67 maahan, mutta 43 % liikevaihdosta tulee kotimaan markkinoilta. Kopran mukaan yritys palauttaa toiminta-alueilleen merkittävää taloudellista hyötyä metsänomistajille, työntekijöille, urakoitsijoille ja verotuloina. Yhteensä nämä ovat noin 442 miljoonaa euroa eli 78 % liikevaihdosta (30.6.2025 päättynyt tilikausi). Hän korosti myös sahateollisuuden laajaa aluetaloudellista vaikutusta, sillä Suomessa toimii 78 teollista sahaa eri puolilla maata. Puurakentamisen kasvun edellytyksinä Kopra näki kilpailukykyiset kustannukset, rakentamisen nopeuden, standardoinnin lisäämisen sekä suunnittelijoille ja arkkitehdeille helppokäyttöiset ratkaisut. Lisäksi hän ehdotti julkisen sektorin kannustimia, kuten puun käytön lisäämistä julkisessa rakentamisessa, sekä sääntelyn kehittämistä siten, ettei se suosisi betonirakentamista. Myös hybridirakentaminen ja asenneilmapiirin muuttaminen ovat hänen mukaansa tärkeitä puurakentamisen edistämisessä.

Suomalaisen puulevyteollisuuden kansainvälisestä merkityksestä esityksen piti Senior Manager Juha Patovirta WISA Groupista. Esityksen aluksi Patovirta kertoi, että vaneriliiketoiminta on eriytymässä erilliseksi pörssiyhtiöksi Metsäyhtiö UPM:stä. Uuden itsenäisen yhtiön nimi on WISA Group. WISA on UPM:n vanha trademark, joka on markkinoilla hyvin tunnettu. WISAn tuotteet ovat vaneri- ja viilutuotteita esimerkiksi rakentamiseen, ajoneuvojen lattioihin, LNG-laivanrakentamiseen sekä parketin valmistukseen. Työntekijöitä on 1500 ja toiminta on työvoimaintensiivistä. Yhtiöllä on seitsemän tehdasta Suomessa ja Virossa sekä seitsemän myyntikonttoria eri puolilla Eurooppaa. Kestävyysajattelu on WISAssa liiketoimintamallin perusta. Kestävyysajattelun kuusi pilaria ovat kestävät hankinnat, energia- ja materiaalitehokkuus, kumppanuus ja asiakaslähtöisyys, turvallinen ja houkutteleva työpaikka, uusiutuva vähähiilinen suorituskyky sekä tuotekehitys, jonka tavoitteena on kehittää fossiilivapaita ratkaisuja.

Globaalin sahateollisuuden tulevaisuuden näkymistä kertoi puheenjohtaja Tommi Sneck, jonka taustaorganisaatiot ovat European Organisation of the Sawmill Industry (EOS) sekä Koskisen. Hän nosti esiin huolen puuteknologian korkeakoulutuksen voimakkaasta supistumisesta Suomessa: aiemmin opintoja tarjottiin kahdessa yliopistossa ja seitsemässä ammattikorkeakoulussa, mutta nykyisin koulutusta järjestää vain LAB-ammattikorkeakoulu. Euroopassa sahateollisuus työllistää noin 220 000 henkilöä 32 000 yrityksessä, ja alan liikevaihto on 51 miljardia euroa. Suomessa ala on merkittävä vientitoimiala: noin 80 % tuotannosta viedään yli 70 maahan, ja viennin arvo on 2–3 miljardia euroa vuodessa. Lisäksi sahateollisuuden kotimainen arvonlisä on Suomen vientialoista korkein. Sneckin mukaan alan tuotannon kasvupotentiaalia on globaalisti lähinnä Yhdysvalloissa ja Afrikassa, kun taas Euroopan mahdollisuuksia rajoittavat metsätuhot ja EU:n metsäpolitiikka. Hänen mukaansa mänty tulee tulevaisuudessa korvaamaan kuusta markkinoilla. Lisäksi EU:n LULUCF-sääntelyn arvioidaan vähentävän hakkuita Euroopassa yli 100 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa vuosina 2030–2035, mikä voisi siirtää hakkuupainetta muualle maailmaan.

Päivän viimeisessä puheenvuorossa ESG manager Satu Kaivonen Rautesta kertoi kiertotalouden luomista mahdollisuuksista puuteknologialle. Kaivonen näki toimintaympäristössä kolme resurssiajuria, joihin kiertotalous voi tuoda ratkaisuja: raaka-aineen saatavuushaasteet, energian hinnan nousu sekä pyrkimys parantaa investointien kannattavuutta. Rautella on kaksi tavoitetta kiertotaloudessa: puumateriaalin arvon säilyttäminen sekä tuotantolinjojen elinkaarien pidentäminen. Vuoteen 2030 mennessä ensimmäisen tavoitteen osalta on tarkoitus rakentaa datan keräämisen ja analytiikan perusta ja vuoteen 2035 mennessä optimoida materiaalin saanto reaaliaikaisten suositusten avulla. Mittaamisen avulla voidaan parantaa ymmärrystä ja ymmärryksen pohjalta voidaan antaa suosituksia, joiden avulla voidaan parantaa toimintaa. Datan palautekierre mahdollistaa oppimisen sekä toisaalta metsien kestävän käytön ja resurssitehokkaan yhteiskunnan rakentamisen.

Iltapäivän loppukeskustelussa pohdittiin puutuoteteollisuuden tulevaisuutta vuonna 2035. Mitä tapahtuu, jos puuteknologiaan valmistuu 35 uutta osaajaa vuosittain ja väki muuttaa maalta kaupunkiin? Vuosi sitten LAB-ammattikorkeakoulusta valmistunut insinööri kertoi, että vaikka hän asuu Heinolassa, hän ei olisi tiennyt hakea alan opintoihin, ellei hänellä olisi ollut tuttavaa, joka suositteli tätä. Puutuoteteollisuuden Koskinen kertoi, että ensi vuonna on tulossa TET-tempaus. Hän kehotti yrityksiä varautumaan ottamaan vastaan TET-harjoittelijoita. Keskusteltiin myös siitä, pitäisikö LAB Wood -tulevaisuusfoorumi järjestää jatkossa vuosittainen. Lopuksi moderaattori mainosti vielä Puuteknologian koulutuspäiviä 9.10.2026.

Lisätietoa:

Tekstin koostanut:

Mervi Rajahonka, Vaasan yliopisto, vanhempi tutkija

Puurakentamisen kiertotalouden ekosysteemin brändäys -hanke