Torstaina 15.00-17.00
Esitykset:
- Pauliina Lehtonen, Tampereen yliopisto & Jari Mäkäläinen, Tampereen kaupunki: Yllätyksiä, epävarmuutta ja improvisointia: Yhteiskehittämisen kokemuksia Mun Tampere -osallistuvassa budjetoinnissa
- Jessica Nygård, Vaasan yliopisto: Yhteiskehittämisen luonne – Tarkastelussa heikossa asemassa olevien asiakasryhmien palvelut
- Hanna Kirjavainen, Turun ammattikorkeakoulu & Ville Nieminen, Suomen Kuntaliitto: Yhteiskehittämisen työkalut sosiaalisesti eristäytyneiden nuorten kanssa
- Linnéa Henriksson, Åbo Academi: What do we already know about local state-society relations?
- Helena Kuusisto-Ek, Metropolia Ammattikorkeakoulu: Uudistuva johtajuus – systeeminen ymmärrys ja ratkaisukeskeinen työskentelyote
Linkki työryhmän abstrakteihin (päivitetty 10.11.2020)
Erilaisten yhteiskehittämisen (co-creation) muotojen suosio on kasvanut viime vuosina. Syitä on monia, mutta varsin yleisesti julkisten palvelujen yhteiskehittämistä perustellaan kansalaisten tarpeiden huomioimisella, kansalaisten osallistamisella, resurssien tehokkaalla hyödyntämisellä, uusilla ja luovilla ideoilla sekä palvelujen yleisellä hyväksyttävyydellä. Yhteiskehittämistä on toteutettu muun muassa palvelumuotoilun, asukas- ja asiakasfoorumien, kansalaisraatien, innovaatioleirien, nopeiden kokeilujen ja osallistuvan budjetoinnin avulla. Yhteiskehittämisen kohteet vaihtelevat ja menetelmät kehittyvät, mutta niitä yhdistävänä tekijänä voidaan nähdä yhtäältä tarve irrottautua sovinnaisista ratkaisuista ja toisaalta pyrkimys vaihtoehtoja tuottavaan ajatteluun. Yhteiskehittämistä on ohjannut usko siihen, että julkisista palveluista tulee parempia, kun niiden kehittämisessä kuullaan myös käyttäjien mielipiteitä. Kansalaisten kokemustiedon hyödyntämisen ohella yhteiskehittämisellä on pyritty vahvistamaan kansalaisten osallisuuden kokemuksia ja julkisyhteisöjen yhteistyön kulttuuria.
Yhteiskehittämisessä voidaan myös epäonnistua. Tutkimuksissa on todettu, että kansalaisten roolin tarkoituksellinen kasvattaminen merkitsee samalla julkishallinnon vastuun tietoista vähentämistä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa tavalla, joka nakertaa julkishallinnon legitimiteettiä laajemminkin. Lisäksi on arveltu, että kansalaisten osallistaminen voi johtaa julkishallinnon tilintekovelvollisuuden hapertumiseen vahingossa. Ongelmana on pidetty myös sitä, että yhteiskehittäminen voi synnyttää tehottomuutta transaktiokustannusten nousun muodossa. Kritiikkiä on esitetty myös siitä, että osallistaminen voi heikentää demokratiaa, sillä osallistumisaktiivisuuden tiedetään olevan vinoutunutta ’hyväosaisten’ eduksi. Yhteiskehittämisen seurauksena voikin olla paradoksaalisesti kansanvallan vahvistumisen sijaan eriarvoisuuden lisääntymistä. Yhteiskehittäminen voikin pahimmillaan osoittautua eräänlaiseksi yhteiskunnalliseksi Pandoran lippaaksi, jonka avaaminen tuottaa ikäviä ja vaikeasti peruttavia yllätyksiä.
Työryhmän vetäjät:
Harri Jalonen, professori, harri.jalonen@uwasa.fi
Hanna-Kaisa Pernaa, tutkijatohtori, hanna-kaisa.pernaa@uwasa.fi
Pirkko Vartiainen, professori (emerita), pirkko.vartiainen@uwasa.fi