Järjestäjät: Jenni Räikkönen, Hanna Limatius & Minna Nevala, Helsingin yliopisto
Eri tahojen yhteistoiminnalla ja keskinäisellä vuorovaikutuksella on tärkeä rooli kriisiviestinnän onnistumisen ja kriisin ratkeamisen kannalta (Seeger 2007: 240). Käsityksemme siitä, milloin äkillinen tapahtuma tai epävarmuustilanne mielletään kriisiksi, määrittyy ainakin osin tilanteessa toimivien tahojen viestinnän kautta (Iannacone 2021). Kriisin eri osapuolet viestivät ja tulkitsevat tilannetta omasta näkökulmastaan, mutta ovat samanaikaisesti vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa. Työpajassa haluamme syventää ja laajentaa tietoamme toimivasta kriisiviestinnästä, erityisesti eri toimijoiden vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan kannalta.
Toimiva kriisiviestintä hillitsee paniikkia samalla tiedostaen tilanteen vakavuuden (Jong 2021: 967). On oleellista saada viestin vastaanottajat toimimaan tavalla, joka estää kriisiä laajenemasta ja syvenemästä. Laajamittaisissa, yhteiskunnallisissa kriiseissä viestinnän tulee olla ymmärrettävää ja saavutettavaa kaikille kansalaisille. Poliittisten päättäjien tulee kuunnella asiantuntijoita ennen poliittisten päätösten tekemistä, ottaa huomioon kansalaisten monipuoliset tarpeet, sekä tukea yrityksiä ja muita sidosryhmiä, joiden toimintaan kriisillä on vaikutuksia (Jong 2021: 962). Median tehtävänä on levittää päättäjien ja asiantuntijoiden viestiä, keskittyä kansalaisille olennaiseen tietoon ja välttää politisoimasta aihetta. Organisaatioiden kriiseissä organisaation, median ja sidosryhmien vuorovaikutuksella on merkittävä rooli kriisin synnylle, kehitykselle ja ratkaisulle (Seeger 2007).
Tulevaisuudessa kriisiviestinnän merkitys tulee yhä kasvamaan. Olemme juuri käyneet läpi maailmanlaajuisen terveyskriisin, joka on synnyttänyt ja syventänyt myös muita kriisejä. Sodat ja konfliktit eri puolilla maailmaa aiheuttavat laajaa epävarmuutta ja pakottavat ihmisiä jättämään kotinsa. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa mm. sään ääri-ilmiöitä, helleaaltoja ja kuivuutta, jotka merkittävästi vaikeuttavat elämää tietyillä alueilla. Organisaatiot joutuvat ahtaalle, jos niiden toiminta ei ole linjassa luonnonsuojelun tai ilmastotoimien kanssa. Esimerkiksi Stora Enso on joutunut korjaamaan imagoaan Suomussalmella elokuussa 2024 tapahtuneen raakkutuhon jälkeen (Ruonakoski 2024).
Esitelmät voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia aiheita:
- Miten eri tahojen yhteistoiminta ja vuorovaikutus näkyvät kriisiviestinnässä?
- Miten erilaiset ihmisryhmät huomioidaan kriisiviestinnässä?
- Millaisella kriisiviestinnällä voidaan vaikuttaa ihmisten toimintaan?
- Miten kriisiviestintää tulisi kehittää, jotta kriisit aiheuttaisivat mahdollisimman vähän vahinkoa?
- Miten kriisien politisoituminen vaikuttaa kriisiviestintään ja sen onnistumiseen?
- Miten kriisiviestinnän onnistumista voidaan mitata?
Otamme vastaan esitelmäehdotuksia eri aloilta, tutkimussuuntauksista ja kriisiviestinnän konteksteista. Esitelmän voi pitää suomeksi tai englanniksi.
Lähteet
Iannacone, J.I. (2021). Negotiating Crises Interpretations: The Global Rhetorical Arena of the 2018 Migrant Caravan “Crisis”. Public Relations Review, 47(2). https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2021.102034.
Jong, W. (2020). Evaluating Crisis Communication. A 30-item Checklist for Assessing Performance during COVID-19 and Other Pandemics. Journal of Health Communication, 25(12), 962–970. https://doi.org/10.1080/10810730.2021.1871791
Ruonakoski, E. (2024). Uhanalaisia raakkuja kuoli, kun Stora Enson metsäkoneet jyristelivät joen yli – poliisi tutkii törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Yle Uutiset, 21.8.2024. Viitattu 30.10.2024. https://yle.fi/a/74-20106354
Seeger, M. W. (2006). Best Practices in Crisis Communication: An Expert Panel Process. Journal of Applied Communication Research, 34(3), 232–244. https://doi.org/10.1080/00909880600769944