Taustaa

PEAK-hankkeessa olemme osallistaneet erilaisia sidosryhmiä haastattelujen ja paikallisten työpajojen kautta. Keskustelujen tavoitteena on muun muassa ollut ymmärtää, miten alueellinen energiantuotanto nähdään paikallisella tasolla – eli siellä, missä uusiutuvan energian tuotannossa tapahtuu tällä hetkellä paljon.

Nämä keskustelut ovat osoittaneet, että ollaan hyvin kiinnostuneita siitä, miten energiaa tuotetaan. Syynä tähän ovat usein kestävyysnäkökulmat, energian hinta sekä energiavarmuuteen liittyvät kysymykset. Ihmiset ovat ymmärtäneet, kuinka tärkeää energiantuotanto on, ja paikallisesti tuotettu energia nähdään tästä johtuen arvokkaana itsessään.

Voisikin sanoa, että paikallisen energiantuotannon merkitys on tunnistettu. Yksi suurimmista haasteista sen edistämisessä on kuitenkin saada toimijat keskustelemaan enemmän keskenään. PEAK-hankkeen aikana olemme keskustelleet monenlaisten toimijoiden kanssa: paikallisten päättäjien, kuluttajien, tuottajien, tutkijoiden ja käytännön toimijoiden kanssa. Olemme myös osallistaneet tavallisia kansalaisia keskusteluun paikallisesta energiajärjestelmästä.

Näissä keskusteluissa on havaittavissa klassinen ”shakkimatti”-tilanne toimijoiden välillä. Kaikki tunnistavat tarpeen toimia ja mahdollisuudet siihen, mutta kysymys siitä, kuka tekee mitä ja milloin, on vaikeampi. Julkiset toimijat katsovat yritysten suuntaan, kun taas yritykset seuraavat vuorostaan julkisten toimijoiden päätöksiä.  Kansalaiset ja tutkimuslaitokset odottavat investointeja, joiden kautta asia saataisiin liikkeelle. Sen sijaan, että jatkettaisiin yksin pohdintaa, PEAK-hankkeen toimijat suosittelevat vielä enemmän vuoropuhelua, joka on vaikeaa kansallisella tai globaalilla tasolla, mutta helpommin toteutettavissa paikallisesti.

Yksittäisten toimijoiden tavoitteita tulisi koordinoida, ja tämä onnistuu vain, jos on olemassa keskinäistä vuorovaikutusta, joka tuottaa paikallisesti järkeviä ratkaisuja. Tämä on yksi paikallisen vuoropuhelun eduista – se yhdistää erilaisia näkemyksiä ja juuri paikallinen konteksti voi olla keskeinen tekijä oikeiden ratkaisujen löytämisessä.

 

Keskeiset toimijat

Ymmärtääksemme paremmin energiatuotantoon ja -kulutukseen liittyvää kenttää ja näin ollen ”pelin kulkua”, on hyödyllistä listata keskeiset toimijat ja heidän tunnistetut roolinsa. Näitä eri toimijoita ovat yksinkertaistettuna:

Aloitetaan energiantuottajista, jotka ovat joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevia energiantuotantolaitoksia. Näillä toimijoilla on tärkeä rooli sen tunnistamisessa, millaisia ratkaisuja voidaan soveltaa olemassa oleviin järjestelmiin.

Verkonhaltija on tyypillisesti kansallinen toimija, kuten Suomessa Fingrid, joka tekee päätöksiä, miten olemassa olevaa kansallista verkkoa kehitetään. Samalla se luo rajoitteita ja mahdollisuuksia tulevalle tuotannolle. Verkonhaltijan tuen saaminen on ratkaisevaa tulevaisuuden energiajärjestelmien kehittämisessä, ja tämä koskee myös paikallista energiantuotantoa.

Sekä asukkaat että teollisuus ovat kirjaimellisesti energiavirtojen hyödyntäjiä ja käyttävät energiaa joko henkilökohtaiseen käyttöön tai ammatilliseen toimintaan. Toimijoiden välillä erottavana tekijänä ovat resurssit, joita heillä on käytettävissään energiakulutuksen muuttamiseen. Yksittäisillä asukkailla on usein rajalliset mahdollisuudet muuttaa energiakulutusta, kun taas teollisuudella voi olla enemmän mahdollisuuksia tehostaa olemassa olevaa toimintaa tai jopa siirtyä omaan energiatuotantoon. Kuitenkin myös yksilöt voivat olla tärkeitä toimijoita ja erityisesti vaikuttaa energian kysyntäpuoleen. Tällä hetkellä ihmiset ovat usein kiinnostuneita energian hinnasta, mutta muutoin he eivät ole vielä kovin vahvasti mukana energiaan liittyvissä keskusteluissa, vaikka jotkut yksilöt saattavat ollakin aktiivisia.

Sijoittajat voivat olla kansainvälisiä toimijoita tai paikallisia tahoja, jotka näkevät uusiutuvan energian rakentamisessa hyötyjä, joko kustannusten alentamiseksi tai tuottojen lisäämiseksi. Vaikka paikallinen energiantuotanto saatetaan nähdä nimenomaan paikallisena toimintana, on silti mahdollista, että sen taustalla toimivat suuret monikansalliset yritykset tai ulkomaiset sijoittajat. Tai he voivat olla myös yksityishenkilöitä, jotka haluavat alentaa asumiskustannuksiaan tuottamalla omaa energiaa. Sijoittajia kiinnostaa yleensä sijoituksensa tuotto, ja he toivovat hyötyvänsä energian tuotannosta mahdollisimman pian.

Teknologian kehittäjät ovat yrityksiä ja joissain tapauksissa tutkijoita, jotka kokeilevat uusia teknologioita tai kehittävät uusia ratkaisuja paikalliseen energiantuotantoon. He toimivat haastavassa kentässä, jossa on kyettävä huomioimaan kaikki muut toimijat ja näiden erityistarpeet. On huomattava, että teknologian kehittäjät toimivat yleensä tietyllä osa-alueella energiantuotannossa ja/tai -kulutuksessa, ja he saattavat tuntea vain rajallisen määrän ratkaisuja, eivätkä välttämättä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mikä voi vaikeuttaa heidän ratkaisujensa käyttöönottoa.

Maanomistajilla on tärkeä rooli uuden tuotannon mahdollistajina. Ideaalitilanteessa maanomistajat pääsevät mukaan uusiutuvan energian tuotantoon omista lähtökohdistaan käsin, mutta juuri maankäytön kysymyksiin liittyy usein myös risteäviä näkökulmia ja onkin tärkeää punnita maanomistajien etua suhteessa laajemman yhteisön etuun. Uusiutuvan energian kehityksessä on tärkeää huomioida erityisesti ns. brown field-rakentaminen, eli sellaisten maiden hyödyntäminen, joille ei ole olemassa muuta käyttöä, kuten metsäteollisuutta tai maanviljelyä. Eräs onnistunut esimerkki tästä on Esse Elektro-Kraftin aurinkopuisto Ähtävällä, joka on rakennettu entisen turkistarhan paikalle.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, ovat viranomaiset ja päättäjät eri tasoilla. Vaikka viranomaisia ja päättäjiä on useilla tasoilla EU:ssa, kansallisella tasolla ja maakunnissa, niin juuri kunnallisen tason viranomaisilla ja päättäjillä on keskeinen rooli energiantuotannon mahdollistamisessa. Ilman paikallista tukea voi olla vaikeaa saada tarvittavat luvat ja myötämielisyys tuotannon mahdollistamiseksi. Paikallisilla viranomaisilla ja päättäjillä voi olla jopa tarjolla useita eri vaihtoehtoja ja he joutuvat siksi päättämään, mitkä energiantuotannon toimet ovat paikallisesti katsottuna parhaita.

 

No, kenen pitäisi tehdä seuraava siirto?

Kuten on kuvattu, toimijoita on monenlaisia, ja paikallisella tasolla yksittäisellä henkilöllä tai toimijalla voi olla useita rooleja. Miten siis paikallisen energiantuotannon pelikenttää voidaan muuttaa, jotta uutta tuotantoa syntyy? Lainsäädäntö tai julkinen rahoitus on yksi tapa, jolla julkiset instituutiot voivat vaikuttaa, kun taas yritykset tarvitsevat usein juuri resursseja, mutta myös tietoa paikallisista olosuhteista. Tätä tukevat tutkimus- ja kehityslaitokset sekä aktiiviset kansalaiset, jotka voivat ohjata kehitystä ja avata mahdollisuuksia energiasiirtymälle vaikuttamalla kysyntään sekä tarjoamalla relevanttia ja tapauskohtaista tietoa.

Koska paikalliset olosuhteet, mahdolliset ratkaisut ja toimijoiden kokoonpanot vaihtelevat, on vaikea määrittää tarkkoja siirtoja tälle pelille. Sen sijaan voi olla hyödyllistä oppia muiden tekemistä siirroista ja tarkastella, miten menestyksekkäitä energiantuotantohankkeita on kehitetty, jotta prosesseista saadaan lisää ymmärrystä. Riippumatta siitä, kuka tekee ensimmäiset siirrot, on tärkeää ymmärtää, että siirtoja ylipäänsä on tehtävä, ja eri toimijoiden välinen keskustelu on yksi tapa vähentää epävarmuutta muiden suunnitelmista. PEAK-hankkeessa jatkamme työtä paikallisten toimijoiden kanssa ja pyrimme ymmärtämään paremmin mekanismeja, joita voidaan soveltaa kestävän energiantuotannon edistämiseksi.

On hyvä myös ymmärtää, että ammattimaisen shakkipelin tavoin mukana on myös jonkinlainen kello, joka tikittää. Suuret uusiutuvan energian investoinnit siintävät horisontissa, ja tänään tehtävät päätökset voivat muuttaa tulevaisuutta. Kunnat voivat toimia ennakoivasti mahdollisten investointien edellä ja esimerkiksi varata maata uusiutuvalle energiantuotannolle, jos se saa paikallista kannatusta. Voi myös olla hyödyllistä miettiä etukäteen alueita, joilla kestävä energiantuotanto ei ole haluttu ratkaisu, jotta pelikenttä olisi mahdollisimman selkeä potentiaalisille sijoittajille. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi englanninkielisiä raportteja paikallisesta alueesta, jotka auttavat ulkomaisia toimijoita päätöksenteossa. Riippumatta siitä, millaisia päätöksiä paikallisesti on tekeillä, paras hetki keskustella paikallisesta energiantuotannosta on juuri nyt, jotta voidaan luoda tulevaisuus, jossa jokainen tuntee olevansa jollain lailla mukana. Siksi jatkamme keskusteluja Pohjanmaalla, ja kehitämme ratkaisuja yhdessä PEAK-hankkeessa.

 

Antti Mäenpää, Vaasan yliopisto