Työryhmän vetäjät: Apulaisprofessori Minna Vigren, LUT-yliopisto, Professori Tarja Rautiainen-Keskustalo, Tampereen yliopisto & Väitöskirjatutkija Antti Kurko, Tampereen yliopisto

Mediateknologioiden ja digitaalisen infrastruktuurin ympäristövaikutukset ovat nousseet yhä enemmän kiinnostuksen kohteeksi myös mediatutkimuksessa. Ne ovat keskeinen osa esimerkiksi uudempaa, materiaalisesti painottunutta mediaekologiaa (esim. Cubitt, 2017; Fuller, 2005; Gabrys, 2011; Parikka, 2015; Taffel. 2019; 2023). Mediaekologinen lähestymistapa ottaa lähtökohdakseen läpikotaisen planetaarisen kytköksisyyden ja asettaa kriittisen tarkastelun kohteeksi myös kestävyyspuheen, jonka teknosolutionistinen ote sivuuttaa, että digitalisaatio ja uudet teknologiat, kuten tekoäly, voivat tarjota ratkaisuja vain, jos niiden omat kestävyysongelmat ratkaistaan (ks. esim. Crawford, 2021).

Tässä työryhmässä mediaa ja (digitaalista) teknologiaa lähestytään kriittisesti tarkastelemalla sen suhdetta ekologiseen kriisiin. Mediatutkimuksen kestävyyttä koskevat kysymykset sijoittuvat usein rajapinnoille ja hakevat vaikutteita esimerkiksi posthumanistisesta sekä tieteen ja teknologian tutkimuksesta. Mediateknologian ympäristövastuullisuutta on peräänkuulutettu muun muassa digilaitteissa käytettävien mineraalien louhintaan, datakeskusten energiankulutukseen ja veteen sekä laitteiden korjattavuuteen ja jätteeseen liittyvien ongelmien takia (esim. Baldé ym., 2024; Brown ym., 2022; Crawford, 2021; 2024; Eerola ym., 2021; Gabrys, 2011; Taffel, 2023). Kyse on median ja mediateknologian eettisyydestä: Millaista olisi ekologisesti kestävä mediateknologia? Millaista olisi mediatutkimus, joka yhdistäisi tutkimusperinteen juuret ja kysymykset ekologisesta kestävyydestä

Työryhmässä haastamme tutkimuksellista lähestymistapaa, jonka perustana on keskittyminen ongelmiin ja huolenaiheisiin (matters of concern, Latour 2004). Kuten feministinen hoivan tutkija Maria Puig de la Bellacasa (2017) esittää, rajautuminen pelkkään ongelmien tunnistamiseen jää helposti yleiseksi ja persoonattomaksi ja on siksi riittämätöntä kestävyysongelmien ratkaisemiseksi. Hänen ehdottamansa provokatiivinen feministinen vaihtoehto on keskittyä hoivaan (matters of care) ja ”mahdollisimman hyvien” eettis-poliittisten vaihtoehtojen kuvittelemiseen.

Ryhmään kutsutaan esityksiä, joissa tarkastellaan, millainen kasvualusta on monitieteinen mediatutkimusta ja kestävyyskysymyksiä yhdistelevä kenttä, ja miten sen myötä mediatutkimuksen perinteitä, teorioita, menetelmiä, käsitteitä ja tutkimuskohteita voidaan ajatella uusista näkökulmista. Kutsumme ryhmään erityisesti esityksiä, joissa pohditaan, millaista voisi olla mediatutkimus, jonka eettisenä ohjenuorana on ymmärrys maapallon hauraudesta sekä kysymykset ekosysteemien säilymisestä suhteessa mediateknologisiin infrastruktuureihin, käytäntöihin ja niitä kannatteleviin arvoihin. Työryhmän esitykset voivat olla tutkimuksen eri vaiheista – tutkimusideoista tuloksiin – ja ne voivat olla teoreettisia, menetelmällisiä tai empiirisiä tai provokatiivisia avauksia. Esitykset voivat olla suomeksi tai englanniksi.