Elän arkeani neljällä eri kielellä. Olen suomenkielinen ja puolisoni on hollanninkielinen. Yhteinen kielemme on englanti. Lapsemme puhuu äidinkielinään suomea ja hollantia sekä sujuvasti myös englantia. Koska olemme eläneet vuodesta 2014 kaksikielisellä Pohjanmaalla, ei lapsi emmekä mekään ole voineet välttyä altistumasta myös ruotsin kielelle. Tärkein työkieleni on silti englanti, johon liittyviä kysymyksiä joudun pohtimaan päivittäin: Edellyttääkö tieteellisen artikkelini julkaisija britti- vai amerikanenglannin käyttöä, mille yleisölle some-päivitykseni on suunnattu, ja lähetänkö monikieliselle tutkimusryhmällemme sähköpostia usealla eri kielellä vai vain englanniksi?
Monikielisen lapsen kasvatus perustuu perheessämme siihen, että yksi aikuinen puhuu lapsen kanssa aina vain yhtä kieltä. Tämä on hieno periaate, mutta käytännössä se johtaa myös erilaisiin lieveilmiöihin. Suomessa on aika vaikea elää hollanninkielistä arkea, vaikka suurin osa päivittäisistä elintarvikkeista, lapselle tärkeistä leluista ja toimintaperiaatteista olisikin myös Alankomaissa tuttuja. Jos lapsi ei tunne jotain sanaa hollanniksi, aika usein hän kokeilee ensin lausua vastaavan suomen- tai englanninkielisen sanan hollantilaisittain. Tällaiset sanat voivat olla hupaisan kuuloisia, mutta jotkut niistä jäävät myös elämään. Kun lapsen mielijuoma on mehu, isältään hän pyytää ”möhyä”. Tämän rankan kevään aikana lapsi on myös kehittänyt eräänlaisen oman murteen, l-, r- ja s-äänteitä hyljeksivän puhetavan, jota hän käyttää orastavissa ristiriitatilanteissa. Oman juttunsa aihe olisi myös se, mitä kieltä perheen kissojen kanssa puhutaan – yksi niistä kun on kotoisin Amsterdamista ja toiset Mynämäeltä.
Ei siis ole totta, että eläisin arkeani neljällä eri kielellä. Arkisten vuorovaikutustilanteiden kautta hahmottuva kielenkäyttöni on huomattavasti monimuotoisempaa ja -mutkaisempaa.
Tanja Sihvonen is Professor of Communication Studies at the University of Vaasa. She is specialized in digital media, games, and participatory cultures on the internet. Her most recent work considers role-playing games, blockchain technologies, and the algorithmic agency of social media.