Kasvoin kaksikielisessä perheessä, jossa puhuimme vanhempieni kanssa ruotsia ja venäjää. Suomen kielen otin haltuuni vasta peruskoulussa. Muistan hyvin tuoneeni alaluokilta kotiin pelkkiä huonoja numeroita, koska en yksinkertaisesti ymmärtänyt opettajan esittämiä koekysymyksiä. Nykyään vahvin kieleni on suomi ja näen untakin suomeksi. Kaksikielisyydestäni huolimatta identiteettini ei ole suomen- ruotsalainen, koska olen käynyt kaikki kouluni suomen kielellä.
Omassa perheessäni puhun jo lähes täysi-ikäisten lasteni kanssa ruotsia, vaikka he välillä vastaavatkin minulle suomen ja ruotsin cocktaililla tai tuttavallisesti ihan vain murahdellen. Mieheni ja hänen sukunsa on suomenkielisiä, mikä on taannut sen, että lapsemme hallitsevat (niin halutessaan) molemmat kotimaiset. Töissä arki kuluu pitkälti englannin kielellä, koska se on kansainvälisen työyhteisöni yhteinen kieli. Mutta puhun ruotsia ja venäjää kollegoiden tai opiskelijoiden kanssa aina kun minulle tarjoutuu siihen mahdollisuus. Koen, että näin saan luotua henkilökohtaisemman suhteen keskustelukumppaniini.
Keittiössä hellan ääressä, lasten tai lemmikkien kanssa käytän luontevasti ruotsia, koska se on tunnekieleni. Sanavarastoni ’köksvenskassa’ on kuitenkin hieman rajallista. Venäjän kieltä olen käyttänyt joskus ammatillisissa yhteyksissä, samoin espanjaa ja ranskaa, mutta koen, etten oikein pysty välittämään ammatillista osaamistani näillä kielillä. Totta puhuen opettaminen muilla kuin englannin kielellä tuntuu tänä päivänä haasteelliselta ja joudun tekemään paljon töitä ammattisanaston kääntämisessä omalle äidin- tai isänkielelle. Kerran opetin Spanglish-kielellä, jossa sujuvasti sekoitin espanjaa ja englantia. Onneksi paikalla oli tulkki, joka varmisti viestini perillemenon.
Olen suhteellisen musikaalinen ja minuun tarttuu helposti ulkomaalaisten kollegoiden puhenuotti. Tästä syystä minua on joskus luultu australialaiseksi, toisinaan etelä-afrikkalaiseksi, kun olen tahattomasti muuttanut puhetapaani.
En olisi ikinä uskonut 25 vuotta sitten, että kielten kirjosta – niin kotisohvalla kuin töissäkin – tulisi aikanaan minulle tärkeä tutkimusteema. Koen olevani etuoikeutettu saadessani tehdä tutkimusta aiheesta, jonka koen itselleni hyvin merkitykselliseksi.
Rebecca Piekkari is Marcus Wallenberg Professor of International Business at the Aalto University School of Business. She has a long-standing interest in multilingual organizations and has published extensively on language diversity as a challenge and opportunity for practitioners as well as researchers who undertake cross-language work. She has also written about the use of qualitative methods, particularly the case study in International Business. She is Fellow of the Academy of International Business and the European International Business Academy.