Perjantaina 9.30-11.00
Esitykset:
- Satu Parjanen: Asukaslähtöisen suunnittelutiedon tuottaminen ja hyödyntäminen lähiöiden kehittämisessä – teoreettinen viitekehys
- Pauliina Lehtonen & Sanna Tuurnas: Tiedon yhteistuottamista lähiössä: Kokemuksia osallistuvasta budjetoinnista ja lähiön yhteis-suunnittelusta
- Tuomas Honkaniemi & Ilkka Luoto: Sosiaalisen pääoman verkostot asuinalueiden kehittämisen reunaehtoina
- Johanna Kalliokoski ja Sofi Perikangas: Community Urban Planning Labit (CUPL) asukasosallistumisen ja innovaatioiden lähteenä asuinalueiden kehittämisessä
Linkki työryhmän abstrakteihin (päivitetty 10.11.2020)
Väestön keskittyessä kaupunkeihin niiden luonne muuttuu. Kaupungit eriytyvät sisäisesti ja niistä löytyy yhä useammin selkeästi erottuvia hyvin toimeentulevien ja huonommin toimeentulevien asuinalueita. Työryhmässämme kysytään, miten lähiöitä tulisi kehittää osana erikokoisia kaupunkeja? Kuinka hallinto ja media puhuvat lähiöistä? Kenen ääni kantaa ja kenen ei, kun lähiöiden tulevaisuutta suunnitellaan? Millaisia ovat osallistumista edistävät sosiaaliset innovaatiot?
Asuinalueiden sosioekonomiseen eriytymisen yhdeksi tunnistavaksi merkkipaaluksi on nimetty 1990-luvun taloudellinen lama ja sen aiheuttamat vaikutukset (Kortteinen & Vaattovaara 2015). Puhutaan myös ylisukupolvisista hyvinvointivaikutuksista, jotka jatkuvat taloudellisten lamakausien jälkeenkin. Asia on jälleen ajankohtainen korona-pandemian myötä huonontuneen työllisyystilanteen johdosta. Työttömänä oli 2020 kesäkuussa 47 000 kansalaista enemmän kuin vuotta aikaisemmin (SVT 20.8.2020). Huono-osaisuus on myös itsessään kertautuvaa, jolloin koulutuksen puute, pienituloisuus ja työttömyys esiintyvät yhtä aikaa. Tämä puolestaan näkyy alueellisina terveys- ja hyvinvointieroina (Vilkama & Hirvonen 2018). Segregaation vaikutukset ilmenevät alueiden maineen muodostumisessa, kouluvalinnoissa sekä oppimistuloksissa (esim. Kosunen ym. 2016). Näillä kaikilla tekijöillä on puolestaan vaikutuksia muuttoliikkeeseen ja asuntojen hintoihin. Viime kädessä vaikutukset näkyvät koko kaupungin alueen toiminnallisessa, taloudellisessa ja hallinnollisessa dynamiikassa.
Segregaatio on ollut Suomessa maltillista, mikäli vertailukohdaksi otetaan maailmankaupungit ja suuret eurooppalaiset metropolialueet. Onkin tärkeää pohtia, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet, ja tulevaisuudessa vaikuttavat lähiöiden kehityspolkuihin. Voidaan esimerkiksi kysyä, tuottaako suomalainen hyvinvointivaltion hallinto toimivia ratkaisuja lähiöiden kehittämiseen?
Lähiötutkimuksen työryhmätyöskentely järjestetään virtuaalisena Zoom-yhteyden kautta. Ohjelma mahdollistaa PP-diojen ja muiden dokumenttien jakamisen muille osallistujille osana työryhmäesitystä.
Työryhmän vetäjät:
Ilkka Luoto (Vaasan yliopisto, aluetiede, ilkka.luoto@univaasa.fi
Sanna Tuurnas (Vaasan yliopisto, julkisjohtaminen, sanna.tuurnas@univaasa.fi
Lähteet:
Kortteinen, M. & Vaattovaara, M. (2015). Segregaation aika. Yhteiskuntapolitiikka 80:6, 562–574.
Kosunen, S., Bernelius, V., Seppänen, P., & Porkka, M. (2016). School Choice to Lower Secondary Schools and Mechanisms of Segregation in Urban Finland. Urban Education.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Kesäkuu 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.8.2020]. http://www.stat.fi/til/tyti/2020/06/tyti_2020_06_2020-07-21_tie_001_fi.html
Vilkama, K. & Hirvonen, K. (2018). Helsingin alueellinen eriytyminen: kaksi lähestymistapaa segregaation seuran- taan. Saatavissa: https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsingin-alueellinen- eriytyminen-kaksi-lahestymistapaa- segregaation-seurantaan