Koronan vaikutukset ja digivisiot puhututtivat

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vieraili Vaasan yliopistossa syyskuun alussa. Vierailu oli osa OAJ on the Road -tapahtumaa, joka järjestetään vuosittain useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea. Tapahtuman järjesti OAJ:n Pohjanmaan alueyhdistys yhteistyössä Vaasan paikallisyhdistyksen ja Vaasan yliopiston opetusalan yhdistys VYLL ry:n kanssa. Yliopistovierailun lisäksi Luukkainen tapasi Vaasan kaupungin johtoa ja median edustajia.

Opettajajärjestön edustajat keskustelivat Vaasan yliopiston opetuksesta vastaavan vararehtori Annukka Jokipiin kanssa. Åbo Akademin kuulumisia keskusteluun oli tuomassa dekaani, professori Fritjof Sahlström. Keskustelemassa olivat mukana myös OAJ Pohjanmaan alueasiamies Pia Latomäki, FSL-jaoston Linda Felixsson, FSL:n puheenjohtaja Inger Damlin, Vaasan paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja Anne Kärki sekä VYLL ry:stä puheenjohtaja Heli Katajamäki, Laura Havinen, Suvi Isohella, Sirpa Kotamäki ja Tiina Sorvali. Vierailijat tutustuivat myös Vaasan yliopiston tutkimus- ja innovaatioalusta VEBICin polttoaine- ja moottorilaboratorioihin, joita esittelivät laboratoriopäällikkö Janne Suomela ja projektitutkija Saana Hautala.

Muutoksen vuosi  

Yliopistoissa on viime keväästä alkaen totuteltu korona-aikaan, jossa etätyöstä on tullut uusi normaali. Vaasan yliopistossa etäopetukseen siirtyminen sujui kohtuullisen hyvin. Moni opettaja on tottunut hyödyntämään digitaalisia opetusalustoja. Lisäksi etäopetukseen siirtymiseen on ollut saatavilla monenlaista tukea.

– Etäopetuksen sujumisesta kertoo myös se, että Vaasan yliopistossa keväällä 2020 suoritettujen opintopisteiden määrä kasvoi kolmanneksi eniten suomalaisista yliopistoista verrattuna edelliseen kevääseen, Annukka Jokipii kertoi.

– Koronakevät muutti opetuskäytäntöjä, eikä entiseen ole paluuta, totesi Luukkainen.

Koronan mukanaan tuomien muutoksien lisäksi Vaasan yliopistossa on viime lukuvuoden ajan kehitetty uusia opetusohjelmia, jotka mahdollistavat kauppatieteiden kandidaatintutkintoa opiskeleville ilmiöpohjaisten moduulien (15 op) sisällyttämisen omiin tutkintoihin. Tutkinto-opiskelijoiden kouluttamisen lisäksi yliopistojen on entistä vahvemmin panostettava jatkuvan oppimisen tukemiseen. Näitä opintoja järjestää muun muassa Vaasan yliopiston avoin yliopisto, jonka kautta viime keväänä pääsi tutkinto-opiskelijaksi 83 opiskelijaa.

– Jatkuvaa oppimista tarvitsevat myös jo valmistuneet korkeakoulutetut, jotka ovat jo työelämässä, Luukkainen muistutti.

Minne menet, yliopisto?

Monien opetuksen muutoksien taustalla ovat Opetus- ja kulttuuriministeriön visiot ja rahoitusmallit, ja seuraavat visiot ovat jo työn alla. Vararehtori Annukka Jokipii kertoi korkeakoulujen Visio 2030 -hankkeesta, jonka valmisteluvaiheessa on tuotu esille ideoita vieläkin joustavammista tutkintorakenteista. Visioissa on keskustelu mahdollisuudesta, jossa eri korkeakoulujen opiskelijoille tarjottaisiin opintoja jatkossa vapaasti. On ideoitu jopa yhteisestä verkostomaisesti toimivasta korkeakoulurakenteesta.

– Tällaista opintojen ja koko tutkinnon suorittamista valitsemalla vapaasti kursseja niin sanotuista geneerisistä pusseista OAJ ei kannata. OAJ näkee, että tutkinnon pohjan on oltava tukeva ja pohjatutkinnon kokonaisuuden osien on muodostettava vahva kokonaisuus. Kun pohjalla on tutkintokokonaisuus, niin lisäopintoja voidaan koota moduuleista osaamistarpeitten mukaan. Parasta on, kun nekin moduulit rakennetaan sellaisiksi, että ne voivat toimia myös tutkinnon osina. Nykyinen yliopistokoulutus on pitkän kehitystyön tulos. Ei ole sattumaa, että se on muodostunut sellaiseksi kuin se on, Luukkainen totesi.

– Myös työelämä odottaa, että voidaan tietää, millaista perusosaamista tietyn alan tutkinnon suorittaneella opiskelijalla on, Sirpa Kotamäki mietti.

Digitalisoituneen yliopisto-opetuksen järjestäminen valtakunnallisesti on ainakin teknisesti helppoa. Näin myös eri yliopistoissa tehty uusin tutkimus olisi opetuksen kautta annettavissa myös muiden kuin omien yliopistojen opiskelijoille. Tämän on nähty varmistavan opetuksen laatua. Jo käynnissä olevia esimerkkejä tällaisesta toiminnasta ovat muun muassa tekniikan alan FITech-verkosto ja kauppatieteen LITO-hanke.

– Mutta siinä missä peruskoulussa yhteiset opetussuunnitelmat tuovat tasa-arvoa, työelämä kaipaa osaamista, joka syntyy siitä, että eri yliopistoissa on erilaista osaamista ja tutkimusta, jota jaetaan. Jotta yliopistotutkintojen ja -opiskelun moninaisuus ja rikkaus säilyvät, on vältettävä järjestelyjen viemistä äärimmilleen, Heli Katajamäki ja Laura Havinen pohtivat.

Teksti ja kuvat: Heli Katajamäki & VYLL ry