Vaasan yliopisto siirtyi keväällä etäopetukseen COVID-19-epidemian takia. Etäopetusta jatkettiin syksyllä lukuun ottamatta juuri yliopistossa aloittaneita ensimmäisen vuoden opiskelijoita, joille alkusyksystä yritettiin järjestää lähiopetuksena osa kursseista. Kokemuksia etäopetuksesta on kertynyt enemmän kuin koskaan ennen – niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Jutussa Vaasan yliopiston opettajat kertovat kokemuksistaan siitä, mikä etäopetuksessa tuntuu hyvältä ja mikä ei ja miten etäopetus kuormittaa. Muutama selviytyskeinokin jutussamme jaetaan.

Etäopetuksen mukavat puolet

Kohtaamiset keskusteluhuoneissa (Breakout rooms) 

• Opiskelijoiden työskenteleminen keskusteluhuoneissa sujuu yllättävän hyvin. Myös kielten opettaminen onnistuu tosi hyvin ja opiskelijoiden suullinen kielitaito kehittyy yllättävän nopeasti. (Marjut)
• Keskusteluhuoneissa pystyy keskittymään muutaman opiskelijan keskusteluihin kerrallaan melkein paremmin kuin luokkatilanteessa. (nimetön)

Joustavuus 

• Nautin siitä, että voin opettaa kotona tai ihan missä vain. En ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan. Uskon, että myös osa opiskelijoista tuntee samoin, vaikka osa kaipaakin kovasti kasvokkain kohtaamisia. En juurikaan väsy Zoom-opetuksesta. Välillä laitan opiskelijat keskusteluhuoneeseen, keitän kahvit ja saan oman hetkeni. Zoom-tapaamiseni ovat toisinaan kestäneet neljä tuntia, joten siinä ehtii kaikenlaista. (Marjut)
• Koko elämä on ikään kuin rauhoittunut, eikä ole enää koko ajan kiire johonkin. Parasta on, että olen kotona, kun lapset tulevat koulusta. (Mirjam)
• Privaattielämän ja työn yhdistäminen joustavalla tavalla on ollut tässä elämäntilanteessa (läheisen vakava sairastuminen) pelastus. (nimetön)

Aktiivisempi opetus 

• Suunnittelin koko kurssin rakenteen uudelleen siirtäessäni opetuksen kokonaan verkkoon. Vähensin luentojen määrää ja lisäsin viikkotehtäviä opiskelijoille. Lisäksi poistin lopputentin. Viikkotehtävien avulla opiskelijat tutustuvat kurssin aiheisiin itsenäisesti Moodleen lisäämäni materiaalin (mm. videot, artikkelit, esimerkkitapaukset) kautta. Näin sain oppimisesta aktiivisempaa kuin aiemmin. Nyt opiskelijat pohtivat aiheita viikkotehtävien avulla eivätkä opettele asioita ulkoa lopputenttiä varten. (Tiina)

 

Etäopetuksen ongelmat

Vuorovaikutuksen luonne 

• Vaikka Zoom-opetus sujuu oikein hyvin, niin kovin paljon en itse saa tuosta tilanteesta. Siitä herääkin kysymys, mitä opiskelijat saavat. Vuorovaikutus on jotenkin näennäistä, kevyttä ja sellaista, että paljon kukaan ei anna itsestään juurikaan mitään. Aito kohtaaminen jää ainakin isossa ryhmässä puuttumaan, ja opiskelijan on aika helppo olla poissaoleva ja näkymätön. (Marjut)
• Ilmeet ja eleet, ylipäätään kehon kieli välittyy heikosti tai tuskin lainkaan etänä. Tosin jos lähiopetuksessa kaikilla olisi maskit, tilanne olisi vielä heikompi. (nimetön)
• Zoom-tapaamisissa opiskelijat eivät aina laita videokuvaa päälle pyynnöstä huolimatta. Eikä oikein tiedä, miksi näin on. Jää etäinen olo. Sitä vastoin lähiopetuksessa toisinaan tuntuu, että opiskelijoilta suorastaan saa energiaa. (Heli)
• Minusta tuntuu oudolle puhua ruudulle. Tunnen oloni irralliseksi ja mietin, kuunteleeko kukaan oikeasti vai ovatko opiskelijat vain kirjautuneena Zoomiin mutta oikeasti tekevät jotain ihan muuta. Opiskelijat eivät yleensä pidä kameraa auki, eikä se isolla kurssilla ole edes mahdollista. Etäopetuksessa on vielä haastavampaa saada opiskelijat osallistumaan keskusteluun kuin lähiopetuksessa. (Tiina)

Etäopetuksen kuormittavuus 

• Ison kurssin (>100 opiskelijaa) Zoom-luentojen pitäminen on haastavaa. Opettajan pitää luennon pitämisen lisäksi seurata chat-keskustelua ja hallita monta näyttöä yhtä aikaa. Ryhmäkeskustelut keskusteluhuoneissa toimivat hyvin, mutta opettajana en ehdi osallistua, koska ryhmiä on liian monta. (Tiina)
• Opiskelijoiden sitouttaminen ja motivoiminen on välillä haastavaa. Toimintatapoja on joutunut opettelemaan “lennosta”. Omalla kohdalla on auttanut kahden vuosikymmenen opetuskokemus, mutta entä niillä, jotka ovat vasta aloittamassa uraansa opettajina? (Suvi)
• Etäopetuksen valmistelemiseen menee lähes kaksinkertainen aika, koska aktivointi-ideoita pitää vielä kehitellä. (Marjut)
• Etäopetus on todella intensiivistä. Zoom-tapaamiseni ovat kestoltaan 60–90 minuuttia, ja koko tuon ajan olen sataprosenttisesti mukana: ensin ohjeistan, sitten kierrän ryhmissä ja lopuksi teemme yhteenvedon keskusteluista. Valmistelut (kurssin muuttaminen etänä toimivaksi) vievät ainakin näin ensimmäisellä kerralla runsaasti aikaa, ja opiskelijoiden tehtävien läpikäynti myös. Aiemmin lähiopetuksessa olen vain todennut, että tehtävät on joko tehty tai sitten ei, ja ne on käyty läpi yhdessä. Nyt kun jokainen palauttaa tehtävät Moodleen, käyn ne läpi yksitellen. (nimetön)

Etätyöskentelyn kuormittavuus 

• Vuorovaikutus etäyhteyksien kautta on tosi väsyttävää. Jotenkin Zoom- ja Teams-palavereissa ei ole sitä samaa tunnelmaa kuin normaaleissa palavereissa. Sama koskee opetusta. Osallistujat näkyvät vain niminä eikä suurin osa puhu tai kirjoita edes chattiin mitään koko aikana. Jatkuva etäyhteyden kautta toimiminen kuormittaa todella paljon. Ja kyllästyttää! Jos samalle päivälle sattuu monta etäpalaveria ja vielä etäopetusta, olen illalla todella väsynyt enkä jaksa tehdä enää mitään. (Tiina)
• Henkisesti ja fyysisesti raskaampaa. Henkisesti sen takia, koska työpäivään kuuluu muutakin kuin opettamista ja se muu hoidetaan myös etänä eli koko päivä tulee istuttua koneen ääressä. Siirtyminen kokouksesta toiseen on parin klikkauksen päässä ja tapahtuu sekunneissa. Työskentely on todella tehokasta, mutta myös kuluttavaa – niin henkisesti kuin fyysisesti. (Suvi)
• Se kuormittaa eri tavalla. Pitää oikeasti panostaa työergonomiaan ja tauottamiseen, muuten niskakivut, päänsärky ja kuivat silmät pilaavat työnteon. (Mirjam)

 

Omat selviytymiskeinot

• Nukun riittävästi. Uusi päivä on helpompi kohdata ilman univelkaa. (Marjut)
• Koska etäopetuksessa työmatka on lyhennyt 30 kilometristä 3 metriin, olen yleensä käyttänyt vapautuneen tunnin ulkoiluun: haravointiin, lenkkeilyyn jne. Aivot saavat tarvitsemaansa tuuletusta. (nimetön)
• Riittävä uni, ulkoilu ja muu liikunta sekä ystävien tapaaminen virkistävät mieltä.  Lisäksi pienet tauot niin työpäivän kuin etäopetuksenkin aikana auttavat jaksamaan. (Tiina)
• Välillä simuloin työmatkan, eli lyhyt juoksu- tai kävelylenkki heti aamusta. On pirteä olo ja valmiina työpäivään kun pääsee takaisin kotiin. Aurinkoisia hetkiä kannattaa myös hyödyntää käymällä ulkona haukkaamassa happea, jos mahdollista. (Mirjam)
• Monipuolinen ravinto, kunnon yöunet ja ulkoilua. Nämä auttavat, mutta toteutuvat harvoin. Kalenteriin pitäisi varata aikaa lounastauolle ja ulkoilutauolle. (Suvi)

 

Tämä teksti on tuotettu yhteiskirjoittamisen keinoin. Monitekijäinen teksti on tuotettu siten, että jutun kokoajana keksin kysymykset ja kutsuin sähköpostitse VYLL ry:n jäseniä kertomaan kokemuksistaan Google-asiakirjassa. Kokemuksiaan jakoivat lisäkseni kaksi Tiinaa, Marjut, Mirjam, Suvi ja yksi tai useampi nimettömäksi jättäytynyttä.

Teksti ja kuvat: Heli Katajamäki & noin 6 muuta opettajaa

Juttu on julkaistu Pohjanmaan opettajan numerossa 2/2020.