Työryhmän vetäjät: Yliopistonlehtori Anne Soronen, Tampereen yliopisto & yliopistonlehtori Eliisa Vainikka, Vaasan yliopisto
Televisiolla on historiallisesti ollut tärkeä rooli kansallisessa kulttuuripolitiikassa, demokratiakehityksessä ja kulttuurisen kansalaisuuden muodostamisessa. Nykyisin ei ole kuitenkaan täysin selvää mistä puhumme, kun puhumme televisiosta, vaan se vaihtelee erilaisissa tuotannollisissa konteksteissa ja katsoja-käyttäjä-ryhmissä. Mediakonvergenssi on 2000-luvulla muuttanut television ohjelmatyyppejä ja yleisöjen katsomistottumuksia, ja suoratoistopalvelujen tulo kentälle on mullistanut television katsomisen tavat. Katsojilla on pääsy televisioon moninaisten ruutujen kautta ja rajojen yli samalla kun televisioteollisuudessa heitä jaotellaan demografisesti ja määritellään algoritmisesti (esim. Joyrich 2024). Teknologioiden ja suoratoiston tuomat muutokset eivät ole kuitenkaan merkittävästi muuttaneet sitä, että moni television katsoja tuntee olevansa osa jotain yhteisöä. Televisiota voidaan yhä 2020-luvulla pitää yhtenä keskeisenä julkisuuden areenana sekä ajankohtaisten, viihteellisten ja kulttuuristen sisältöjen tarjoajana.
Tässä työryhmässä tarkastelemme televisiota, tv-tarjontaa ja televisiotuotantoja laaja-alaisesti niin historiallisesti kuin nykyhetken valossa. Työryhmässä pohditaan esimerkiksi, mitä televisuaalisuus tyylinä, teollisena tuotantotapana tai yleisöjen televisiotietoisuutena (ks. Caldwell 2020) merkitsee suoratoistopalvelujen hallitsemassa ympäristössä. Miten televisiota ja televisuaalisuutta voidaan ymmärtää muutokset ja jatkuvuudet huomioon ottaen? Millaisia uusia, vanhoja tai uusvanhoja sisältöjä ja ohjelmatyyppejä 2020-luvun televisio sisältää? Onko lineaarisen television ja suoratoistopalvelujen ohjelmatarjonta edelleen yhdistettävissä televisuaalisuuden käsitteen kautta yhtenäiseksi kategoriaksi? Millaista erityisosaamista tai mitä omaleimaisia piirteitä tämän päivän televisiotyössä tai televisiotuotannoissa on nähtävissä? Entä miten televisiotutkimuksen metodologiaa voitaisiin kehittää muuttuvan mediaympäristön haasteissa ja voiko varhaisemman televisiotutkimuksen menetelmiä soveltaa nykyisessä alustoituneen mediatarjonnan maailmassa?
Kutsumme suomenkieliseen työryhmäämme esitelmiä seuraavista aiheista, mutta myös muut työryhmän aihepiiriin sopivat ehdotukset ovat tervetulleita:
- Televisuaalisuus käsitteenä ja käytäntöinä
- Muuttuva televisiokerronta, erilaiset ohjelmatyypit ja narratiivit
- Televisio julkisuuden areenana 2020-luvulla
- TV-tutkimuksen metodologia ja tutkimuskohteet
- Suoratoistopalvelut ja dataistuminen audiovisuaalisella alalla
- Visuaalisuus ja estetiikka televisiosarjoissa (nyt ja aiemmin)
- Generatiivinen tekoäly käsikirjoitustyössä ja televisiotuotannoissa
- Televisioesiintyjät ja -esiintyminen
- Televisiokatsojuus ja tv-sarjafanius
Lähteet:
Caldwell, J. T. (2020). Televisuality: Style, Crisis, and Authority in American Television, Ithaca, NY: Rutgers University Press. https://doi.org/10.36019/9781978816244
Joyrich, L. (2024). Regression/Progression: Two Cases of COVID Television. Television & New Media, 25(6), 558-569. https://doi.org/10.1177/15274764241251751.