Työryhmän vetäjät: Dosentti Salla-Maaria Laaksonen, Helsingin yliopisto & professori Tanja Sihvonen, Vaasan yliopisto

Teknologiat ja työkalut, joita olemme viime vuosien aikana alkaneet kutsua yleisnimityksellä “tekoäly”, ovat käyttöliittymältään viestinnällisiä: niitä ohjataan ja niiden kanssa keskustellaan luonnollisen kielen keinoin. Viestivän tekoälyn kehitys on ollut nopeaa ja purskeista, ja on selvää, että chattipohjaisessa viestinnässä ne ovat helposti jo ihmisen veroisia – Turingin testistä ja 60-luvun Eliza-botin geneerisistä kysymyksistä on tultu kauas. Samalla myös viestinnän tutkimus on ryhtynyt selvittämään tekoälyvälitteisen viestinnän tai teköälyn kanssa viestimisen erityispiirteitä.

Harppausten, uusien työkaluversioiden ihmettelyn ja yleisen innostuksen varjoon ovat kuitenkin jääneet ne pitkän aikavälin ponnistukset, materiaaliset resurssit, ja diskursiivinen työ joiden varaan nykyinen “tekoälyhype” rakentuu. Taustalla ovat huomattavat tutkijaverkostot ja vuosikymmenten kehitystyö. Tekoälymallien koulutus on ollut pitkäjänteistä puuhaa, jossa on käytetty hyväksi koko ihmiskunnan historian aikana kerääntynyttä tietoaineistoa. Hyödynnetyksi on tullut paljon sellaistakin materiaalia, jonka tekijänoikeuksista tai korvausvelvollisuuksista ei olla ehditty sopia lainkaan. Tekoälyllä on myös omanlaisensa kuristusote materiaalisen maailman puolelle: vasta viime aikoina on alettu puhua valtavista datakeskuksista, joissa tekoälysovelluksia pyöritetään, ja joiden rakentaminen ja ylläpito vaativat käsittämättömän määrän energiaa, luonnonvaroja ja ihmistyötunteja.

Vaikka tekoälyjä ajatellaan ensisijaisesti pilvipalveluiden ja aineettoman pääoman kaltaisissa kehyksissä, haluamme tässä työryhmässä painottaa erityisesti niiden verkostomaisia riippuvuuksia ja materiaalisia kytköksiä. Erityisesti viestiviä tekoälyjä tulee arvioida niiden toimivuuden kannalta ihmis-koneviestinnän kontekstissa. Tällöin huomio kiinnityy tekoälyjen juuriin ja näennäiseen juurettomuuteen: niiden tuotokset eivät tavallaan ole kotoisin mistään, mutta kuitenkin kaikkialta. Tekoälyn viestintäkyvyt palautuvat yhtäältä valtaviin opetusaineistoihin, joita mallien kouluttamiseen on käytetty ja edelleen käytetään, sekä toisaalta laskentaan ja datakeskusten pyörittämiseen, mikä kuluttaa valtavasti resursseja. Samaan aikaan kaikki se ymmärrys, mitä meillä tekoälystä on, rakentuu ja materialisoituu nimenomaan viestinnässä: vuorovaikutuksessa tekoälyjen kanssa, mutta myös niitä koskevassa mediaviestinnässä ja yrityspuheessa.

Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka tarkastelevat tekoälyyn liittyviä viestinnällisiä ilmiöitä kriittisesti ja paikantuneesti. Aihe voi liittyä mihin tahansa viestinnäntutkimuksen osa-alueeseen.

Voit jättää ehdotuksen suomen tai englannin kielellä.